Samalla kuin weri siis kuljettaa ruumiin kudoksille rawintonestettä, tuopi se myös mukanaan eloilmaa; ja kukin solu ottaa siwuitse rientämästä lakkaamattomasta weriwirrasta niin paljon, kuin se tarwitsee, ei ainoastaan rawintoa waan myöskin ilmaa. Kun meri sitten taas keräytyy kudoksista, laskusuonien kautta tullakseen takaisin sydämeen, on se wäriltään taas tummanpunaista syystä, ett'ei siinä ole eloilmaa. Se wirtaa sitten uudestaan sydämestä keuhkoihin, ottaa siinä ilmaa ja tulee taas heleänpunaiseksi jatkakseen matkaansa elimiin. Niin kestää kiertokulkua lakkaamatta alinomaisella wärinwaihetuksella.
Weren omituisen punaisen wärin waikuttaa lähinnä se, että wedensekaisessa nesteessä löytyy suunnaton paljous hywin pieniä punaisia kappaleita, werisoluja, jotka owat melkein ympyriäisen rahan tahi kiekon muotoisia. Juuri nämä ottawat eloilman keuhkoissa ja muuttawat silloin wärinsä. Ne jättäwät sitten tätä ainetta kudoksien soluille, rientäessäan weriwirran kanssa näiden siwuitse, uutta eloilmaa taas keuhkoissa ottaaksensa.
Nämä werisolut, samoin kuin myös weren muut osat, eiwät synny wälittömästi weressä itsestään, eikä maitonesteessä, waan ne muodostuwat omituisissa elimissä, joita löytyy eri paikoissa ruumiissa. Suurin niistä on meille tuttu nimellä perna, eräs punaisen ruskea kappale, joka on watsaontelon wasemmassa puolessa, ja johon kulkee suuri joukko werisnonia.
Jos pidättää hengitystä, s.o. estää ilmaa pääsemästä sisään henkitorwen kautta, eiwät kudokset saa eloilmaa eiwätkä woi silloin tehdä tointaan; wiimein woi koko ruumiin elo lakata ja eläin on tukehtunut. Jos pitemmän ajan kuluessa saa ainoastaan huonoa tahi pilaantunutta ilmaa, tulee ruumiin elotoimi suuremmassa tahi wähemmässä määrässä häirityksi, ruumis tulee sairaaksi. Täytyy sentähden aina pitää raitista ilmaa huoneissaan.
Ilma on siis ruumiin kudoksille aiwan wälttämättömän tarpeellinen, yhtä hywin kuin rawintoneste. Molemmat owat rawintoaineita, kuinka erilaisia ne owatkin. Täytyy sentähden lukea hengityselimet (keuhkot) ja kiertokulkuelimet (sydän werisuonien kanssa) rawintoelimien joukkoon. Kaikki nämä hoitawat ruumiin tuloja.
Jos kaikki edellinen on oikein käsitetty, tekee lukija luonnollisesti kysymyksen: mihinkäs ruumiin kudoksien werestä ottama rawintoneste wiimein joutuu? Jos se jää kudoksiin, niin pitäisihän näiden kohta tulla aiwan ylen täytetyiksi siitä, ja koko ruumis tulisi aikaa woittaen oikeaksi rawintonesteen warastoaitaksi, samoin kuin me itse tulisimme kowin rikkaiksi, jos meillä olisi ainoastaan tuloja. Waan niinkuin jokainen tietää, on meillä sen ohessa myös menoja, ainakin elatuksemme edestä, ja todellisuudessa ei sentähden tawallisesti jää paljoa ylitse kassaan. Aiwan niin on myös eläimen ruumiin laita. Me tahdomme nyt selittää myös sen menoja ja niitä warten löytywiä elimiä.
V. Erittämiselimet.
Äsken mainitsimme ruumiin kaikkien kudoksien woiwan werestä ottaa mitä he tarwitsewat, melkein niinkuin elukat nawetassa juowat wesikourusta. Me tiedämme kaikki, että niiden sijat owat joka päiwä puhdistettawat lannasta, jotta eläimet menestyisiwät, ja niin on myös kudoksien laita eläimen ruumiissa. Myöskin, niissä syntyy semmoisia aineita, jotka, jos niitä kertyisi sinne, wahingoittaisiwat kudoksia ja sentähden owat poistettawat.
Yksi näitä kudoksissa syntyneitä wahingollisia aineita on eräs kaasu, jota sanotaan hiilihapoksi. Kudokset eroittawat itsistään tätä ainetta antaen sitä werelle samalla kertaa, kuin ne werestä ottawat eloilmaa ja muita rawintoaineita. Hiilihappo taas tulee sen jälkeen weriwirran kanssa ensin sydämeen ja sitten keuhkoihin, sekä eroitetaan kaasun muodossa wiimeksimainittujen ilmaputkiin, kun sen sijaan happikaasua otetaan näistä. Ohut wäliseinä tässä weren ja ilman wälissä estää nimittäin yhtä wähän hiilihappoa kuin happikaasua pääsemästä läpi. Kun sitten taas hengitetään ulos ilmaa, poistetaan hiilihappo tykkänään. Joka henkäyksessä annamme siis pois wähäisen määrän semmoista ainetta, joka ruumiillemme on suorastaan myrkyllistä, jos sitä keräytyy suuremmassa määrässä. Sentähden täytyy toisinaan tuulettaa huonetta, jos siinä on paljon ihmisiä, sillä jokainen antaa lisänsä huoneen ilman pilaamiseksi.
Samalla kertaa kuin hiilihappo sillä tawoin poistuu keuhkojen kautta, haihtuu myös paljo liikanaista wettä siitä werestä, joka joka hetki wirtaa niiden hienoimpien suonien kautta. Tämä wesi näkyy wesihuuruna, kun me kylmänä talwipäiwänä hengitämme ulkoilmassa.