Nyt woi luulla, ettei keuhkoista lähtewä hiilihappo ja wesihöyry juuri ole mistäkään arwosta, koska niistä tuskin tietää ja tawallisesti ei ollenkaan nähdä kumpaakaan. Mutta tämä olisi suuri erehdys. Kun muistamme että näitä kaasuja eroittuu ruumiista joka hetki, ymmärrämme myöskin ettei niitä moi olla aiwan wähän. Tekewätpä wesi ja hiilihappo yhteensä wielä sangen tärkeän menon ruumiin tulojen suhteen. Ja keuhkojen tehtäwä ei ole siis yksistään pitää huolta eräästä tulosta (eloilmasta), waan myös muutamasta tärkeästä menosta.
Kuitenkaan eiwät keuhkot ole ainoa paikka ruumiissa, jossa kaasuja ja wesihöyryjä woi eritä werestä. Myöskin koko iho tarjoa tilaisuutta siihen; jos kohta ihmisellä ja imettäwäisillä keuhkot sen tekewät suuremmassa määrässä. Tätä ihon läpi haihtumista me emme joka tilassa woi huomata, waan kun aineet haihtuwat werestä ihon läpi nesteen muodossa, niin me kyllä tiedämme siitä. Jokainen tietää että ruumis kesällä hikoilee auringon helteessä, samoin kuin myös kowassa työssä. Hiestyminen on juuri tämmöistä ihon läpi haihtumista, ja me huomaamme sen, koska hiki eriää nesteenä. Niin hywin ihon läpi lähtewät kaasu kuin neste owat siis myöskin ruumiin menoja.
Löytyy wielä muitakin aineita, paitse hiilihappoa, joita ruumiin kudokset eiwät enää woi käyttää, ja jotka sentähden owat poishankittawat. Myöskin ne joutuwat kudoksista wiimein wereen, mutta eiwät eriä siitä kaasun muodossa keuhkojen kautta, waan juoksewana nesteenä munuaisten kautta. Wiimeksi mainittu elin eroittaa nimittäin ruumiista wirtsan.
Teurastetussa eläimessä olemme tilaisuudessa näkemään munuaiset, nämä kaksi pitkänpyöreätä kappaletta, jotka owat watsaontelossa yksi kummallakin puolella selkärankaa, leimallisesti raswan eli talin peitteessä. Kuwassa 2 näemme toisen munuaisen muodon ja aseman ihmisellä ainoastaan wiitattuna, waan kuwa 3a näyttää molemmat munuaiset ynnä kaikki mitä niihin kuuluu. Ota ensi kerran eläintä teurastettaessa warowasti ulos semmoinen ja tarkasta sitä likemmin. Huomaa heti kahden werisuonen kulkewan sen sisään. Eläimen elossa ollessa tuli weri toisen suonen kautta munuaisen sisään, toisen kautta se wirtasi taas ulos. Jos munuaisen leikkaa halki, niin huomaa sen keskessä olewan ontelon. Tähän kuitenkaan eiwät werisuonet aukea, waan ne haarautuwat koko munuaisen seinään. Tämä taas on muodostunut lukuisista aiwan hienoista putkeista eli tiehykkeistä, joiden wälitse ja sisässä juuri suonien hienoimmat haaroitukset kiertelewät. Katsokaamme nyt miten koko tämä elin toimii.
Weren wirtaillessa näitten hienoimpien suonien, munuaiskudoksien hiussuonien, läpi, tihkuu kaikki liikanainen wesi suonista munuaiskuduksen hienoihin tiehykkeisin eli putkeihin, ja ottaa silloin mukaansa sen aineen, joka on poistettawa. On melkein niinkuin tämä neste, wirtsa, munuaisen kautta tulisi siiwilöidyksi pois werestä. Munuaisten hienoista putkeista keräytyy wirtsa sittemmin munuaisen onteloon sisukseen ja johdetaan siitä muutamaan rakkoon, wirtsarakkoon. Täältä poistetaan sisältö aika ajoin kokonaan ruumiista.
Munuaiset tekewät siis ruumiille melkein samaa hyötyä kuin ojat pellolle. Wesiperäinen maa woi niiden kautta purkaa liikaweden, joka wahingoittaa wiljaa. Munuaisten toimen kautta pääsee myös weri erilleen liikawedestä ja semmoisista aineista, jotka wahingoittaisiwat kudoksia, jos niitä löytyisi niissä ylenmäärin.
Kaikki ne elimet, joista me tähän asti olemme puhuneet (suolitorwi lisäkkeineen sydän, keuhkot ja munuaiset) omat noissa kahdessa suuressa ruumiinontelossa, mahassa ja rinnassa, ja niitä nimitetään yhteisellä nimellä sisuksiksi. Niiden toimi on sitä laatua, että myöskin kaswi osoittaa samanlaisia elonilmauksia. Kaswilla ei kyllä ole semmoisia elimiä kuin eläimellä, waan sillä on sen sijaan toisia, jotka omalla tawallaan ottawat rawintoa, lewittäwät sen ja eroittawat liikanaisia aineita. Mutta me olemme sanoneet eläimellä olewan, paitse näitä kaswillisia kykyjä, wielä toisia, paljoa ylewämpiä, joita kaswilta puuttuu, ja joita sentähden sanotaan eläimellisiksi. Nyt käymme puhumaan näitä ylemämpiä kykyjä warten löytymistä elimistä.
VI. Liikuntaelimet.
Selkärankaisilla eläimillä on ruumiin sisässä erityisiä aiwan kowia elimiä, joiden tarkoitus on olla tukena koko ruumiille; ne tekewät yhteensä luurakennuksen eli luurangon, josta kuw. 5 antaa meille käsityksen, yhteydessä tämän tuen kanssa löytyy ruumiin sisässä toisia, waan pehmeitä elimiä, lihakset, jotka luitten kanssa toimittawat kaiken liikunnon.
Jos tarkkaan tutkii teurastetun eläimen lihaa, niin woi helposti wenyttämällä eroittaa toisistaan eri osia, jotka molemmissa päissään päättywät wahwoilla walkeilla suipuilla. Näitä elimiä sanotaan lihaksiksi ja niiden suippuja nimitetään jänteiksi, joilla lihas on kiinni luissa. Kuwassa 7 näemme muutamia semmoisia lihaksia ja jänteitä eroitettuina toisistaan, ja kuwa 6 näyttää yhden erikseen. Lihakset owat hienoja säikeitä, lihassyitä, jotka eläessä woiwat supistua, jonka kautta koko lihas lyheni ja tuli paksummaksi. Oman olkawartemme etupuolella woimme helposti tuntea ulkopuolelta miten tämä tapahtuu, jos woimalla koukistamme kasiwartta. Jos nyt koko lihas lyhenee, niin tämä waikuttaa jänteen kautta kyynäswarren luihin, ja tämä tästä syystä liikkuu. Me näemme kuwassa 6, e miten kyynäswarsi muuttaa asentoaan.