"Ei, mutta sinun olisi parempi, ystäväni Block, juoda omaksi terveydeksesi ja maksaa siitä rehellinen raha", vastasi Hannu, tarjoten puolestaan hänelle kahta tukaattia.
"Älä rupea hävyttömäksi", huusi Galama, posket hehkuen närkästyksestä. "Toivota tälle herralle hyvää iltaa, ja hillitse ainakin kielesi äläkä solvaa minun vieraitani."
"Ei, Yonker, me olemme samanarvoiset", vastasi Hannu nöyrällä äänellä, kääntäen selkänsä Blockille, "hän ei ole Kerjäläistä parempi enkä minä sitä huonompi."
"Sinä olet viipynyt kauan niin lyhyellä matkalla. Missä olet ollut?" sanoi Galama, hilliten harmiaan.
"Olen käynyt Brüsselissä", vastasi Hannu.
"Brüsselissä? Miksi siellä? Ja mitä uutisia tuot sieltä?"
"Kah, uutisiapa kyllä. Herttua on tapansa mukaan tehnyt sekaisin viisaita ja tyhmiä töitä. Viisaasti teki hän, hirtättäessään suuren heittiön, pää-teloittajan Spelle'n." [Kun Alba oli antanut tämän konnan aikansa mestata omia kansalaisiaan tuhansittain, panetti hän vihdoin hänet itse kiinni näistä rikoksista ja mestautti hänet. (Kääntäjän muist).]
"Ja missä hän teki tyhmästi?" kysyi Block.
"Hän jätti hirttämättä vielä suuremman heittiön", vastasi Hannu, puhuen Galamalle. "Liittoveljemme kertoivat minulle, että eräs hylkiö, joka kuten Tittlemann Flanderissa tuomittiin tulen lieskaan, on pelastaakseen kurjan henkensä ruvennut kavaltajaksi. Ja tuo mustakarvainen koira näyttää pujahtaneen meidän liittoveljiemme seuraan, saadakseen ongituksi salaisia tietoja".
Hannu puhui harvakseen ja kääntyi puoleksi Blockiin, joka seisoi hänen takanaan.