"Häijy hylky tuo! Eikö totta, Yonker? Entä, jos minä —?" ja tarttuen tikariinsa, viittasi hän salaa Blockiin päin.
Mutta Karelin kasvoille kuvastui surua ja hämmennystä. Hän pudisti päätään ja sanoi alakuloisella äänellä:
"Miksi, Hannu, olet niin itsepäinen? Sinä olet ollut minun kanssani niin kauvan kuin minä voin muistaa, ja sinä tiedät, ettei minun tapani ole nopeasti hankkia uusia ystäviä. Kättele mestari Blockia ja mene noutamaan tänne viiniä."
"En ikänä", sanoi Hannu lujasti. "Häntäkö kätellä! Hän ei ikänä saa tarttua käteeni. Minä en ole vielä kertonut teille, Yonker, että tämä ystävä tuolla metsässä, kun ratsuväki tuli, sanoi itsekseen: jopa vihdoin! Tästä syystä minä löin häntä korvalle. Tuo osoittaa myös, että hän tiesi heidän olevan tulossa."
"Rakas veljeni, te petytte", lausui Block hilpeästi. "Jos olisin tiennyt heidän tulostaan, olisinkohan jäänyt sinne levollisesti istumaan, ikäänkuin heitä ei olisi ollutkaan? Kyllä minä kiireesti olisin pyrkinyt matkoihini sieltä, sen voin teille vakuuttaa, kun vasta kaksi päivää sitä ennen olin päässyt heidän kynsistään."
"Kuulkaa nyt, Yonker", sanoi Hannu, joka ei ollut tottunut sana-kiistaan, "tämä on jutun päätös: minä en tahdo jäädä tänne niinkauan kun tämä mies täällä viipyy. Nyt täytyy teidän siis valita. Tahdotteko käskeä häntä lähtemään, vai pakotanko minä hänet vaikenemaan?"
Karel rakasti suuresti palvelijaansa ja kielsi ani harvoin häneltä mitään, kun hän puhui näin tosissaan. Mutta hänessä, niinkuin koko hänen suvussaan, oli kiitollisuuden tunne hyvin suuri; sentähden hän ei hennonnut loukata eikä huolestuttaa sitä miestä, joka oli pelastanut hänen henkensä. Paitsi sitä suututti Hannun päättävä ääni häntä, ja ajatellen, ettei palvelija todenteolla aikonut lähteä hänen luotaan, lausui hän lyhyesti:
"Älä hulluttele! Mene portaita alas ja nouda meille vähän viiniä, niin saamme haastella entisistä ajoista."
"Ei, Yonker! Minun täytyy saada varma vastaus. Teidän täytyy lähettää tuo mies menemään, taikka —"
"Minä lähden", keskeytti Block äkisti. "Herran haltuun, Yonker. Minulla ei ole paljo kapineita muassani. Viittani ja aseeni, siinä kaikki. Minä nukun heinissä ja —"