"Vartokaa, jääkää tänne, Gerard", huusi Galama, kun Block lähestyi ovea. "Hannu, sinun täytyy heittää tuo käytös. Block, jää tänne, ja jos et sinä häneen suostu, saat asua alhaalla, kunnes minä paranen. Mene!"
Hannu oli tuskin kuullut sanaakaan hänen puheestaan. Hän oli tarkasti katsellut Blockia, joka seisoi akkunan ääressä. Aurinko oli laskenut, harmaa hämärä peitti kaupungin. Jesuiitan laihat, luisevat kasvot erottuivat selvästi hämärässä. Pirullinen mielihyvän myhäily väikkyi hänen huulillaan.
"Block, Block, Block", jupisi Hannu, mietteisiinsä vajonneena. "Minun täytyy saada Pietari Blink käsiini, mitä hän sanonee."
Sen jälkeen, kuultuaan kuinka isäntä käski hänen mennä, lähti hän ovea kohti. Mutta siihen hän pysähtyi, ojensi kättään Blockia kohden ja lausui:
"Hyvää iltaa, mestari Block, hyvää iltaa! Te ette ole nähnyt minua viimeistä kertaa."
Sitten lähti hän ja sulki oven jälkeensä.
Agnes ja Maria olivat yksin asuinhuoneessa, kun paroonitar oli lähtenyt iltakirkkoon. Hannu muutti vähän pukuaan ja meni sitten huoneeseen, jättääkseen heille hyvästi. Molemmat katsahtivat ylös.
"Mikä nyt on? Sinä näytät niin hämmästyneeltä", sanoi Agnes.
"Niin minun sopii ollakin, neiti Agnes. Minä lähden joksikin aikaa pois."
"Lähdet pois, Hannu? Olethan vastikään tänne tullut", sanoi Maria.