Galaman silmät aukenevat.
Turhaan koettaisimme kuvata paroonittaren hämmästystä, kun Agnes ja Maria eivät palanneet illalla. Iltakirkosta kotiin päästyään oli hän vanhalta naispalvelijaltaan saanut tietää, että nuoret neidit olivat lähteneet ulos ja saapuisivat takaisin viimeistään tunnin kuluttua. Mutta tunti kului, kului toinenkin, jopa kajahti kolmaskin hiippakirkon torninkellosta — — eikä tyttöjä näkynyt ei kuulunut. Sydän tuskaisena meni rouva parka yläkertaan ja koputti sen huoneen ovelle, jossa hänen poikansa ja Block makasivat. Jälkimäinen avasi oven. Hän oli vielä pukeissaan. Emäntä pyysi häntä tulemaan alas. Block seurasi häntä asuinhuoneeseen ja kuunteli rauhallisena kun paroonitar ilmaisi hänelle huolensa ja pelkonsa sekä pyysi häneltä neuvoa.
"Kuinka? Vai eivät neidit vielä ole palanneet kotiin? Eiväthän he vain aikoneet lähteä karkuun?" — "Ei." — "Oliko paroonittarella vihiä siitä, että he olivat harhauskoisia?" — Paroonitar vaaleni ja vastasi myöntäen. — "Kenties he olivat lähteneet johonkin seuraan, joka on joutunut ilmi." — Paroonitar kätki kasvot käsiinsä ja purskahti itkuun. Block koetti häntä lohduttaa kuten hellä ystävä ainakin. "Ehkä tuo ei kuitenkaan ollut mikään itkun asia" arveli hän. "Kenties he olivat päässeet pakoon jonkun ystävän turviin. He eivät kenties olleet käyneetkään missään seurassa, vaan olivat jonkun ystävän luona. Miksi tuskitella, ennenkuin oli todellista syytä?" — Hän lupasi lähteä ulos ja hankkia kaikki tiedot, jotka suinkin olivat saatavissa. Hän oli varma siitä, että hän saisi jotakin kuulla.
Block veti viitan ylleen ja hiipi ulos yön synkeyteen.
Hän viipyi poissa noin tunnin ajan, jonka paroonitar vietti rukouksessa pienen Kristus-kuvan edessä kastellen nenäliinaansa kyyneleillään. Kun hän Agnesin hartaasta pyynnöstä oli luvannut Marian lähteä Brüsseliin, oli hän sydämessään ollut sitä vastaan, sillä hän tiesi, että tyttö oli heikko ja kokematon. Mutta kun hänen mielestään kuitenkin oli tarpeellista, että Maria saisi vähän nähdä maailman tapoja, suostui hän vihdoin, vaikka vastenmielisesti. Mutta nyt hän soimasi itseään siitä, ettei hän ollut tarpeeksi varjellut lastaan harhauskon vaaroista. Hän näki jo edessään huolimattomuutensa seuraukset, ja häntä kauhisti, kun hän ajatteli, kuinka tuon hennon tyttöraukan kenties kävisi.
Block palasi ja hänen pelkonsa osoittautui todeksi. Hän sanoi puhutelleensa useita ihmisiä ja heiltä saaneensa tietää, että jossakin rantakadun varrella oli pidetty harhauskolaisten kokous, että sotamiehet olivat tulleet sinne ja panneet kaikki kiinni. Hän ei ollut muka kuitenkaan saanut tietoihinsa, olivatko Agnes ja Maria olleet siellä saapuvilla, olivatko he päässeet pakoon, vai miten heidän oli käynyt, mutta hän lupasi seuraavana iltana jälleen lähteä uudelle tiedustusretkelle.
Paroonitar nukkui sinä yönä varsin huonosti. Kun Galama aamulla näki hänen kalpeat kasvonsa ja punaiset silmäluomensa, ei kestänyt kauvan, ennenkuin hän tiesi koko asian. Hän kavahti pystyyn vuoteeltaan ja olisi ilman Blockia rientänyt pois. Hän tahtoi väkisinkin pukea ylleen ja mennä virkakuntien luo. Hän tahtoi itse mennä vankeuteen tyttöjen sijasta; hänellä oli mitä tärkeimpiä seikkoja ilmoitettavana virkamiehille; hän tahtoi pakottaa heitä, uhata heitä hän tahtoi. — Ja hän painoi päänsä patjaa vastaan ja itki.
Paroonitar kehoitti häntä rauhoittumaan ja odottamaan. Eihän Agnesin ja Marian kohtalo vielä ollut päätetty eikä maltiton kiire auttaisi mitään. — Kun Karel oli vähän rauhoittunut, yritti Block selittää hänelle asioita, parjasi pappeja, panetteli Hannua ikäänkuin tälläkin olisi ollut osansa tapauksessa, ylisti tuota jaloa tyttöparia ja teeskenteli erinomaista isänmaallista intoa, mutta neuvoi Galamaa olemaan alallaan ja tuota pikaa paranemaan. Hän aikoi muka sillä välin etsiä tyttöjen olinpaikkaa, tai hankkia ainakin jonkinlaisia tietoja heistä; kenties saataisiin heidät vapaiksi, ilmoittamatta mitään virkakunnille. — Eikä Blockin ollutkaan vaikeata koota tietoja tapauksesta. Niitä liikkui kaikkialla runsain määrin. Pieni, rauhallinen Brielin kaupunki ei ollut moista myrskyä ja meteliä nähnyt sen jälkeen kun Pyhän Neitsyen kuvapatsas jysähti maahan kirkon seinästä ja löi erään piispan paikalla kuoliaaksi. Kaikki puhuivat siitä, kaikki tiesivät mainita, keitä oli otettu kiinni; jokainen ihmetteli, mihinkä saarnaaja ja van Alphen olivat pujahtaneet, ja useat valittivat sitä, että heidän täytyi nähdä kansalaisiaan mestattavan. He pääsivät kuitenkin sitä näkemästä, sillä kahden päivän päästä vietiin kaikki vangit Brüsseliin, mutta Blockin sanojen mukaan, joka kertoi tästä kaikesta paroonittarelle ja hänen pojalleen, eivät Agnes ja Maria olleet niitten joukossa. Tästä lähtien varjosti murhe Karelin kasvoja, ja kaikki hänen pyrintönsä kohdistuivat siihen, että hän pian paranisi.
Hän nousi usein vuoteeltaan ja käveli huoneessa, ikäänkuin ei häneltä olisi mitään puuttunut. Hän otti miekkansa ja rupesi Blockin kanssa piloillaan taistelemaan, ja vaikka ase pian lensi hänen kädestään, huomasi jesuiitta kuitenkin, ettei hän voinut siirtää kauvemmaksi tuumansa toteuttamista. Eikä hän säästänytkään. Yonker ja hän viettivät usein pitkät ajat kahden kesken. Näinä hetkinä Block sukelsi yhä syvemmälle onnettoman Yonkerin suosioon ja tuttavuuteen. Hän oli jo saanut useita sangen tärkeitä tietoja ja toivoi syystä saavansa kaikki, mitä hän tarvitsi. Mutta hän menetteli varsin varovasti, ettei hänen hankkeensa kolmatta kertaa raukeisi tyhjiin. Eikä varovaisuus ja tarkkuus ollutkaan tarpeetonta.
Tosin oli Galama ylpeytensä ja suuttumuksensa innossa sanonut Hannulle, ettei hän salannut Blockkilta mitään; mutta kun hänen mielensä oli asettunut ja hän jälleen oli tyyni, järkevä friisiläinen, oli hänestä viisainta jättää tärkeimmät kohdat ilmaisematta, kunnes seikat olivat pitemmälle selvinneet ja hän oli sovittanut toimintansa niiden mukaan. Niinpä jesuiitta siis oli arvannut oikein, että tuo jalo nuorukainen halveksi kidutusta ja kuolemaa eikä niitten pelosta ilmaisisi mitään, mutta että hän sen sijaan läheisen ystävyyden hetkinä ilmaisisi tuon kirjevaihdon tärkeät salaisuudet, johon hän oli ottanut niin tehokkaasti osaa.