Koska jesuiitta haali tietojaan varsin laajalta ja monelta taholta ja veljeskuntansa salamerkin avulla kaikkialla sai apua ja kuuliaisuutta, saattoi hän käyttää kaikkia aseita, joita hän mielestään tarvitsi tarkoitustensa saavuttamiseksi. Mikäli Yonkerin voimat karttuivat ja hänen intonsa ja uskalluksensa vaativat viihdytystä, toi jesuiitta hänelle tarkat tiedot kaikista, mitä maassa tapahtui. Hän surkutteli Galaman kanssa Egmontin ja Hornin teloitusta ja kreivi Ludvigin mieshukkaa. Hän sadatteli ja kirosi Alban herttuaa, joka oli kiskonut uuden veron ennestään rasitetuilta asukkailta, ja hän oli hurjana riemusta, kun Brieliin saapui sanoma, että joku Meri-Geusein haaksi oli siepannut espanjalaisen kauppa-aluksen tai ampunut upoksiin espanjalaista sotaväkeä kuljettavan laivan.
Näin hän vähitellen kutoi uhrinsa verkkoihinsa. Hän kietoi vähitellen sen silmukkoihin tuon vilpittömän isänmaanystävän, joka ei aavistanut mitään pahaa.
Eräänä iltana lähti paroonitar, hoidettuaan apealla mielellä talousaskareita, vähäiseen makuukammioonsa, josta vei ovi siihen huoneeseen, jossa hänen poikansa ja Block istuivat kahden kesken. Tyttöjen katoaminen oli synkkä suru, joka kalvoi hänen sydäntään ja heikonsi hänen terveyttään. Hän sulkeutui kammioonsa, vaipui Neitsyen kuvan eteen, ja puhkesi kyyneliin ja hartaisiin rukouksiin.
Sillä välin keskustelivat Karel ja Block viereisessä huoneessa. Yonker, joka nyt alkoi olla melkein yhtä voimakas ja terve kuin ennenkin, istui matalalla tuolilla lähellä ikkunaa, Block vähän matkaa hänestä paroonittaren makuukammioon vievän oven vieressä. Pöydältä loi öljylamppu himmeätä valoaan noihin kahteen mieheen. He keskustelivat vakavasti, Karel oli melkein kiihkeä.
"Ja eikö teistä ole kunniakasta taistella armaan isänmaamme ja pyhän
Kirkkomme puolesta?" kysyi Block.
"Ei aivan, Gerard", vastasi Galama. "Minulla on vastedes oleva kahtalainen päämäärä: maani pelastaminen Alban tyranniudesta ja paavin tyranniudesta. En tiedä, kumpainenko näistä on vihattavampi, mutta kumpainenkin täytyy musertaa."
"Minä myönnän, että Kirkkoamme haittaa hirveät epäkohdat", vastasi
Block, "mutta meidän on kuitenkin muistaminen, että se on ainoa
autuaaksi tekevä. Tiedättekö, että Egmontkin kuoli sen uskossa ja
Oranian prinssi suostuu siihen myöskin."
Block oli osittain oikeassa. Kreivi Egmont oli kuollut katolilaisena, mutta kreivi Horn protestanttina. Oranian prinssi oli tosin jo kääntynyt protestantiksi, mutta ei ollut vielä julistanut uskonmuutostaan.
"Vaikka otaksuisinkin väitteenne todeksi, hyvä Gerard", lausui Karel, "en kuitenkaan aio autuuttani saavuttaa sillä, että noudatan kaikenlaisten kreivien ja prinssien esimerkkiä. Ainoa oppaani on Jumalan sana ja jos tämä minulle sanoo, että kaikki ajatukset pappien voimasta ja ainoasta, autuuttavasta kirkosta ovat vääriä, mitä muuta minä kaipaan? Mutta minä väitän perättömäksi teidän väitteenne prinssistä. Hän ei ajattele siinä asiassa sillä tavalla kuin te arvelette. Olenhan itse kuullut hänen sanovan, että tosi vapaus ja paavilaisuus eivät sovellu yhteen. Ettekö te milloinkaan ole sitä asiaa miettinyt?"
"Olen kyllä, vaan en milloinkaan ole tullut tuohon johtopäätökseen."