"Ja minä tiedän", lisäsi Galama, "ettei prinssi lausunut tuota kiihtyneenä, vaan että hän oli syvältä ajatellut ja tutkinut asioita; ja voiko kukaan sanoa häntä paavilaiseksi, jos hän uskoo, että paavillisuuden perusajatus on pelkkää orjuutta?"
"Ah, Karel", huokasi Block, "kun te pääsette tuollaisten ajattelijoiden pariin ja kuulette prinssin kaltaisten suurten miesten väitelmiä, ei sovi ihmetellä, että te uskotte häntä ja ihastutte häneen. Minä kadehdin teitä siitä, että teidät on määrätty niin arvokkaasen virkaan. Olen usein öisin maannut mietiskellen, kuinka panisin kaiken kykyni alttiiksi, jos minun olisi suotu tehdä sitä työtä, joka on uskottu teille. Pidän sitä kunnianhimoni korkeimpana päämääränä."
"Jos se on kunniakasta, on se vaarallistakin", vastasi Galama, mielissään toverinsa taitavasta imartelusta. "Joka hetki uhkaa teitä tuhannet vaarat, jokaista teitä lähestyvää ihmistä täytyy teidän katsoa epäluulolla, joka silmänräpäys täytyy teillä olla varalla miekkanne, tikarinne, pistoolinne, ettekä milloinkaan saa väistyä siitä suuresta tehtävästä, johon kerran olette ruvennut."
"En tiedä", sanoi Block, "piileekö puheessanne moite vaiko viittaus. Olen luullakseni aivan tarpeeksi näyttänyt teille, että sekä uskallukseni että taitoni aseitten käytössä pystyvät torjumaan mitä vaaraa hyvänsä."
"Ei, Gerard, te käsitätte varsin väärin sanani", vastasi Galama, "olen viimeinen maailmassa syyttämään teitä pelkuruudesta tai noloudesta, kun kerran Brüsselissä näin niin selvän vastakohdan. Mutta te unohdatte, ettette tunne niitä vaaroja, joista minä puhun, ja koska ne teille ovat tuntemattomat, ette myöskään voi sanoa, pystyttekö niitä torjumaan."
"Te erehdytte, Yonker, jos luulette, ettei minulla ole mitään käsitystä tuosta", vastasi Block. "Enkö minä ole kuljeksinut kaikkialla tässä maassa, kun olin eronnut Pietari Blinkistä ja lähtenyt teitä etsimään? Ja vielä muutakin: Tunnenhan Herman Ruyterin, emissarin, kuten espanjalaiset häntä nimittävät, ja hän on minulle kertonut monta seikkaa, joista ette tekään tiedä mitään."
"Emissari!" huudahti Galama, äkisti ihastuen. "Vai tunnette hänet todellakin? Hänen nimeään ette ole koskaan maininnut. Minkä näköinen hän on? Olen kuullut hänestä paljon puhuttavat, vaan en ole koskaan häntä nähnyt."
"En ole häntä maininnut," vastasi Block, "koska luulin teidän tuntevan hänet; mutta en kykene kertomaan teille, minkä näköinen hän on. Hän on suuri, hartiakas mies, mahdottoman väkevä ja pää täynnä viisautta. Siinä kaikki, mitä voin sanoa. Muuten hän on kaikkien näköinen eikä kenenkään näköinen — karjanajaja, kauppias, kerjäläinen, talonpoika, pappi, joskus nainenkin. Hänen matkimiskykynsä on yhtä suuri kuin hänen rohkeutensa. Sitäpaitsi on hän sangen hyväluontoinen ja suopea ja on monesti henkensä kaupalla suojellut köyhää miestä tai heikkoa naista sortoa ja kovuutta vastaan."
"Ah", huokasi Galama, "hänellä on se etuoikeus, että hän saa elää prinssin omassa seurueessa, joka oli suotu minullekin ainoastaan niin kauan kun hän veljineen oleskeli Ranskassa amiraali Colignyn luona."
"Teidän kai täytyi käyttää senkin seitsemiä keinoja ennenkuin pääsitte prinssin pariin?" kysyi jesuiitta tähdäten yhä läheisemmin päämääräänsä, "sillä minä olen kuullut, että espanjalaisen hovin salatiedustajat alati hiipivät hänen ympärillään."