"Niin", vastasi friisiläinen, "se olikin toisinaan kaikkein vaikeinta, sillä saattoipa olla niinkin, että hänen läheisin ystävänsä kuului hänen vihollistensa joukkoon ja sentähden tuotiin kaikki kirjeet suorastaan joko hänen omaan käteensä tai kreivi Ludvigille."
"Itse hänen sihteerinsäkin, joka kirjoitti vastauksen, oli kenties salainen petturi ja espanjalaisten palkkaama", sanoi jesuiitta miettiväisesti.
"Hänellä ei ollut sihteeriä", vastasi Yonker. "Hän luki kirjeet heti saatuaan ja rupesi kohta kirjoittamaan vastausta; kirjeet sulki hän omalla sinettisormuksellaan."
"Ja tiesittekö aina mitä nuo kirjeet sisälsivät?" kysyi Block.
"En; se olikin parasta, sillä jos olisin joutunut kiinni ja minut olisi viety kidutuslavalle, ei minulta olisi saatu mitään tietoja."
"Mutta kirjeet kuitenkin olisivat menneet teiltä", lausui pappi tutkiskellen.
"Mitäs siitä? Ensiksikin oli niissä käytetty salakirjoitusta ja toiseksi oli joka kaupungilla toinen nimi —"
"Ja onpa miehilläkin välistä toinen nimi", sanoi järeä ääni heidän takanaan.
Molemmat säpsähtivät. — Ovi oli auki ja muutaman askeleen päässä siitä seisoi mies, väljä viitta yllään, huopahattu päässään. Lampun himmeässä valossa ei erottanut hänen kasvonpiirteitään.
"Mitä tuo hävyttömyys merkitsee?" sanoi Yonker ja nousi, otsa rypyssä, nojatuolista, jossa hän istui.