Mutta tämä näytti valmistautuvan taisteluun. Se muutti jälleen äkkiä suuntaa, kääntyi entisille jäljilleen ja kulki jonkun välimatkan päässä kaapparin ohi. Samalla tuiskahti tulta sen kannelta, kuului paukaus ja kuula lentää vingahti Geusien laivan köysistön läpi. Geusit päästivät riemuhuutoja ja riensivät kanuunainsa luo, kun toinen kuula seurasi ensimäistä ja keulalaidan kohdalta lensi laivan yli.
"Hiljaa!" huusi Galama, tömistäen jalkaansa. "Joka mies paikalleen eikä sanaakaan! Nuo miehet eivät näytä tietävän, kuinka ammutaan; annas minä opetan heitä."
Ja astuen pitkän kanuunan luo, hän tähtäsi tarkasti ja laukaisi.
Laukaus osui, sillä espanjalaisen kokkapuu lensi pirstoiksi.
"Tähdätkää sen perämastoa, Yonker", huikkasi Hannu haltioissaan.
"Mieluummin peräsintä", murisi Blink, joka kuului kanuunan hoitoväkeen.
"Sitä minäkin", sanoi Galama ja uudestaan tähdäten näki hän ilmeisellä mielihyvällä, että kuula sattui peräsimen yläpuolelle ja löi murskaksi kajuutan kalterin. "Hiukan alemmaksi tällä kertaa", hän puhui itsekseen, nähdessään, että espanjalainen pani purjetta, niin paljon kuin mastoon mahtui.
"He paiskaavat lastinsa mereen", huusi Hannu, kun mytty mytyn, tukku tukun, astia astian perästä vierähti veteen ja uiskenteli aalloilla.
"Siitä leikistä tehdään loppu", sanoi Karel ja laukaisi toisen kanuunan. Kuula iski peräsimeen juuri veden rajalla ja kuohu pirskahti kajuutan akkunalle. Kerjäläisparvi remahti riemuhuutoihin; laukauksen vaikutus näkyi kohta. Kauppa-alus pyörähti tuulen mukaan ja horjui niinkuin juopunut.
"Eikö mestari Barendsin olisi parempi mennä alas?" sanoi Hannu isännälleen, kun hän huomasi saarnaajan seisovan kajuutan oven vieressä.