Galama riensi laivan kannelle. Kuten Hannu oli sanonut, näytti laiva olevan espanjalainen kauppa-alus.
Yonker levitti niinikään kaikki purjeensa ja ennen pitkää kiiti nopeakulkuinen alus liukkaasti myötätuuleen.
Väki odotti maltittomasti, mitä tästä seuraisi. Se oli kummannäköistä joukkoa. Oli vain aniharvoja, joilla ei kasvoissaan taikka ruumiissaan ollut jotakin merkkiä inkvisitsionin kovasta kurituksesta. Miltä oli korvat, miltä nenä leikattu pois, miltä oli lyöty hampaat suusta, minkä otsassa irvisteli julma polttomerkki. Heidän pukunsa olivat omituisia ja he olivat aseissa hampaita myöten, heillä oli kirveitä, miekkoja, pistooleja ja tikareita. Ajatus lähenevästä taistelusta sai nähtävästi heidän mielensä tulisesti hehkumaan ja heidän ulkomuotonsa olisi varmaankin outoa säikyttänyt.
Yhtäkkiä tunsi Hannu jonkun nykäisevän häntä hiasta.
"Vielä toinenkin kaapattavana, Hannu", lausui vanhan tuttavamme Pietari Blinkin karkea ääni, samalla kun hän sormellaan osoitti taivaan rantaa, jonka takaa toinen vieras laiva oli ilmestynyt. Hannu katsahti sinnepäin.
"Onko tuo tuolla takanamme Roobolin laiva?" kysyi Galama, osoittaen kolmatta laivaa takanaan.
"On. Annetaanko sille merkki?"
Galama oli hetken aikaa kahden vaiheilla, kumpaako laivaa hän lähtisi ajamaan takaa, mutta nähtyään Roobolin laskevan toisen aluksen perään, kiinnitti hän kaiken huomionsa toiseen. Kerjäläisten laiva läheni sitä selvästi. Kauppa-aluksen kaikki purjeet olivat tosin nostetut, mutta ankaran raskas lasti sekä seikka, ettei se ollut pikapurjehtijaksi rakennettu, esti sitä pääsemästä pakoon.
"Se muuttaa suuntaansa, Yonker", huomautti Hannu. "Entä jos laskisimme suoraa päätä sen kimppuun. Sitä kelpaisi katsella! Viskataan ne kaikki kalojen syötiksi!"
"Entä jos sinä pitäisit suusi kiinni", sanoi Galama totisesti ja käski ohjata laivan toiseen suuntaan, että he olisivat voineet seurata kauppa-alusta.