Miesten kasvoilla kuvastui pettymystä, kun he kuulivat, etteivät he vieläkään saisi parempaa ravintoa, mutta saadessaan tietää, mihin heidät määrättiin lähtemään, riemastuivat he jälleen, sillä Enkhuizen oli tunnettu rikkaaksi paikaksi ja näihinkin aikoihin saisi sieltä varmaan jotakin. Miehiltä kului noin kaksi tuntia valmistuspuuhiin, kun kaikki pantiin retkeä varten kuntoon, kanuunat ja kiväärit puhdistettiin, miekat ja tikarit hiottiin teräviksi, ja monta muuta työtä ja temppua tehtiin.
"Mutta mikä tulee meille neuvoksi, Yonker", kysyi Hannu, "jos kohtaamme espanjalaisen sotalaivan? Olen tarkastellut ampumavaroja ja huomannut, ettei meillä ole kuin korkeintain kolme kuulaa kutakin kanuunaa varten ja ruutikin on aivan vähissä."
"No, Hannu", vastasi Galama, "me laskemme sen lähellemme ja tartumme siihen kiinni, ellei mikään muu auta. Treslongin herra ei nähtävästi tule. — Nostakaa ankkuri!"
Muutaman minuutin ajan kuului vain rautaketjujen rätinää, kun ankkuria vivuttiin ylös. Tuuli, joka oli kääntynyt länteen, pullisti purjeita ja Galama lähti vastenmielisesti sille mainiolle matkalle, jonka seurauksia hän ei voinut aavistaa.
"Lähetä kaksi miestä ylös mastohäkkiin, Willem. Käske heidän tarkasti tähystellä laivoja"; komensi Galama ja lähti alas nauttiakseen jotakin virkistävää.
XXIV
Laiva näkyvissä!
"Näkyvissä on laiva, Yonker", oli tieto, jonka Hannu seuraavana aamuna toi kajuuttaan.
"Mikä laiva se on?" kysyi Karel, hypäten alas sängystä ja siepaten ylleen muutamia vaatekappaleita.
"Mikäli minä voin nähdä, on se espanjalainen, ja se on meidät äkännyt, sillä se on vetänyt tuuleen kaikki purjeensa. Se näyttää pelkäävän."