"Mutta eikö Roobolilla eikä muilla päälliköillä ole mitään meille antaa tai lainata, kunnes saamme jotakin hankituksi?" kysyi Yonker.
"Minä kysyin Roobolilta, mutta hän vastasi, ettei hän itsekään ole tänä päivänä syönyt muuta kuin raakaa silliä ja laivakorppuja", vastasi Hannu; "ja te voitte arvata, mikä hätä on käsissä, kun upseerit, neuvotellessaan amiraalin luona, joivat vettä ja rommia viinin asemasta."
Galama naurahti tälle hädän kuvaukselle ja kysyi:
"Kuinka sinä saatoit sen nähdä? Ethän sinä ollut sotaneuvottelussa?"
"Tietysti minä siellä olin, Yonker; kuinkas muuten?" vastasi Hannu, ikäänkuin hänen arvoaan olisi loukattu. "Ja pidinpä vielä puheenkin. Ryöstöstä ja rosvoamisesta väiteltiin kovasti, ja kreivi vannoi, että hän ryöstäisi kaikki kaupungin kirkot, mutta Treslongin herra ja minä, me lasketimme hänelle selvää totuutta, sen voin vakuuttaa." — Ja Hannu silitti partaansa ylpeän näköisenä.
Omituista, mietti Galama, noustessaan Hannun kanssa laivankannelle. "Kreivi pitää niin kiinni arvosta ja säädystä, etten olisi uskonut, että hän olisi sallinut sinun istua neuvospöydän ääressä. — Joka mies kannelle! — Mitä hän lausui?"
"Kas Yonker", sanoi Hannu, "enpä minä juuri istunutkaan pöydän ääressä, mutta olin kuitenkin kajuutassa antamassa neuvoja ja muuta senkaltaista. Ja koska tiesin, mikä herra de Treslongin ajatus oli, lausuin minäkin mielipiteeni samaan suuntaan; annoinpa vielä varoituksenkin kreiville, ettei hän kiroisi niin julmasti."
"Ahaa!" sanoi Galama, joka kyllä tiesi, kuinka paljon hän sai uskoa; "minä ymmärrän, mitä se oli. Sinut käskettiin sisään antamaan selityksiä. — Tuossa on väki. Laivankansi puhtaaksi!"
Laivan väki, yhteensä ainoastaan kolmekymmentä miestä, oli nyt koossa kannella. Käsky toimitettiin nopeasti. Kun kaikki miehet jälleen olivat kokoontuneet Galaman ympärille, lausui hän:
"Olin toivonut, että tänään olisin voinut antaa teille tuoreita ruokavaroja; mutta nyt näyttää koko laivasto olevaa samassa tilassa kuin mekin, niin että sillä ei ole omiksikaan tarpeikseen. Kuitenkin tulemme vielä jonkun päivän toimeen ja kun nyt lähdemme Enkhuizenia kohden, toivon minä, että jokainen tarkasti ja vikkelästi tekee tehtävänsä. Me lähdemme matkalle kahden tunnin kuluttua."