Tällainen oli Alankomaitten tila, kun Treslongin laiva saapui Doverin rantaan. Galama, jolta oli mennyt melkein kaikki, mikä häntä sitoi maahansa, mutta joka isänmaallisen mielensä vuoksi kuitenkin kipeästi tunsi kaikki kansan kärsimykset, päätti jäädä omaan laivaansa ja pysyä erillään muitten päällikköjen seurasta. Nämä olivat tosin enimmäkseen syntyisin sivistyneistä perheistä, mutta sotaelämässä oli heidän käytöksensä käynyt karkeaksi ja hurjaksi eikä sentähden miellyttänyt Galamaa. Hän tiesi myöskin, että Treslong aikoi kehoittaa amiraalia lähtemään Enkhuizeniin, joka oli rikas kaupunki Zuyder-Seen länsirannalla ja jossa ei ollut suurta suojelusjoukkoa, mutta monta prinssin puolustajaa. Galama pelkäsi, että tämä retki enemmän vahingoittaisi kuin hyödyttäisi heidän asiaansa, kun Lumei, joka oli luonteeltaan tyly ja harrasti merirosvoamista, ei arvattavasti tyytyisi kaupungin valloitukseen, vaan ryöstäisi säälimättä sekä ystävät että vihamiehet.
Hän ei siis ollut pahoillaan siitä, että päivä kului eikä ainoatakaan päällysmiestä ilmestynyt hänen luokseen, vaikka häntä tosin kummastutti, ettei Hannua vielä kuulunut. Ilma oli kylmä ja sateinen ja tuuli vaihteli yhäti suuntaa. Istuen kajuutan tulisijan ääressä, oli hän jo hyvillään siitä, että Treslongan tuuma kenties oli rauennut tyhjiin, kun iltapäivällä ovi aukeni ja Hannu astui näkyviin, suu tavallisuuden mukaan naurun virnistyksessä korvasta korvaan.
"Tässä on padallinen kelpo kaloja meille, Yonker", sanoi hän, pudistaen päätään, "lukekaa tämä ja puhutaan sitten pitemmältä."
Ja Hannu antoi isäntänsä käteen vahalla suljetun paperin. Galama rikkoi nopeasti sinetin. Kirje oli Treslongilta ja sen sisällys oli seuraava:
Amiraalilaivasta. Maaliskuun 30 p. 1572.
Purjehdimme viipymättä Enkhuizeniin. Te ja Roobol, joka on täällä laivoinensa, kuljette etupäässä. Meillä oli ankara kiista. De la Marck lupasi olla tekemättä väkivaltaa. Pankaa kaikki kuntoon; jollen minä kahden tunnin päästä palaa luoksenne, lähtekää matkaan. Älkää laskeko ainoatakaan laivaa ohitsenne, vaan kaapatkaa ne taikka varoittakaa meitä. Ellen ole teitä saavuttanut, kun purjehditte Helderin ympäri, niin odottakaa käskyjäni.
Vilhelm Blois de Treslong.
Galaman kasvot synkistyivät mielipahasta kun hän luki tämän käskyn.
"Oletko tuonut muassasi riittävästi ampumavaroja ja ruoka-aineita?" kysyi hän, kääntyen Hannuun.
"Ei niin vähääkään", oli vastaus. "Te ette koskaan ole nähnyt sellaista komentoa, kuin laivastossa oli. Ei kenelläkään ollut syömistä eikä juomista, ja parasta kaikesta on, että kuningatar Elisabeth on ilmoittanut amiraalille, että tämän joko täytyy jättää Englannin ranta tai jäädä sinne omalla vastuullaan; onpa hän vielä kieltänyt alamaisiaan myymästä meille ruokaa ja ampumatarpeita. Nyt olemme todella kerjäläisiä. Toivon, että me löydämme jotakin hyvää ja lämmintä Enkhuizenissä, muuten täytyy minun paistaa ja syödä oma koirani."