"Ne ovat mennyttä kalua!" vastasi pelkäämätön pappi kolkolla äänellä.
Galaman posket kävivät tuhkanharmaiksi. Hän puristi yhteen huulensa ja hänen silmistään leimahti vihan tuli. Mutta hän hillitsi itsensä ja sanoi:
"Minä en kysynyt teiltä sitä. Minä tahdoin tietää, missä he ovat."
"He ovat teiltä menneet iki päiviksi!" oli sama kolkko vastaus.
"Tuolla tavalla ei hänen kanssaan tulla toimeen", mutisi Hannu, ja luoden pappiin hurjan silmäyksen hän lisäsi: "Minä työnnän tikarini kylkiluittenne väliin, ellette vastaa siivosti. Suu puhtaaksi!"
"Hiljaa, Hannu", käski Karel. "Sextus eli Block, taikka mikä nimenne lienee, minä huomautin teille, että teidän kohtalonne on omassa kädessänne. Minun ankara velvollisuuteni on heittää teidät amiraalin huostaan, ja jos tunnette kreivi Lumein, tiedätte kyllä, ettei teidän tarvitse odottaa armoa. Mutta minä voin myöskin jättää teidät tämän laivan päällikön, herra de Treslongin käsiin, ja voinen ehkä lievittää tuomiotanne. Kummanko valitsette? Teidän täytyy vastata kysymyksiini, taikka olette huomenna amiraalin kourissa ja silloin — Jumala teitä armahtakoon."
"Minä en pyydä kenenkään armoja", vastasi pappi. "Luuletteko, että minä pelkään uhkauksianne, Yonker? Luulisinpä teidän vanhastaan tietävän, ettei paljastettu miekkakaan minua säikähytä ja että kuolema on minulle yhtä suloinen kuin elämä. Kuolema saattaa minut taivaan riemuihin, ja ennenkuin luovun niistä kunnottomalla teolla, riennän vapaaehtoisesti sen helmaan. Minä halveksin teidän armoanne."
"Sinä ulkokullattu! sinä valehtelija-koira!" huusi Hannu, karaten ylös ja tarttuen jesuiitan kurkkuun. "Oletko ennen tuntenut tuota kouraa? Muistatko, kuinka minä sinua kuristin, kunnes kasvosi kävivät sinisiksi ja sinä rukoilit armoa ja lupasit sanoa kaikki? Sano se nyt, koira, tahi minä puserran mustan sielusi ulos sinusta."
"Hellitä, Hannu! Lähde pois. Kuuletko?" lausui Galama käskevällä äänellä ja vapautti papin, jonka kasvot olivat käyneet tulipunaisiksi.
"Ja minkätähden kohdellaan tuota konnaa kuin pikkulasta?" kysyi Hannu säihkyvin silmin. "Hän on minun saaliini, ja jos olisin tietänyt, että te lellittelette häntä tällä tavalla, olisin ennemmin hakannut hänet palasiksi. Ettekö näe, että hän tekee pilaa teistä ja pitää teitä aivan pehmeänä miehenä? Hän on sitä lajia koiraa, jolle ei syötetä makeisia. Teidän jaloutenne ja kristilliset periaatteenne eivät vaikuta häneen pienimmälläkään tavalla."