"Epäilemättä, Yonker. Nyt meidän tulee näyttää espanjalaisille, mitä saamme aikaan", vastasi Treslong totisesti. "Meidän tulee tietysti tarkoin valvoa, ettei kukaan prinssin puolustajista Brielissä joudu kärsimään vahinkoa. Mutta samalla täytyy meidän näyttää, että me sydämen pohjasta vihaamme kaikkea, mikä maistuu paavilaisuudelta; sen vuoksi olen aikonut esittää erään keinon, jolla kaikki kaupungin munkit ja nunnat rangaistaan. Me olemme kärsineet niin kauvan, että nyt voi tulla heidänkin vuoronsa."
Galama oli ääneti ja tuijotti alaspäin. Jos hän olisi katsonut Treslongia kasvoihin, olisi hän tämän silmissä nähnyt veitikkamaisen tuikkeen.
"Minun esitykseni", jatkoi Treslong, "on tämä. Heti kun olemme päässeet kaupungin isänniksi, annamme sotaväen saartaa munkkiluostarit ja pyhän Klaaran nunnaluostarin, niin ettei kukaan pääse niistä pakenemaan, ja sitten sytytämme ne tuleen. Saadaanpa nähdä, että vaapsiaisparvi silloin pöllähtää pesästään esille. Menettelemme samoin kuin espanjalaiset, jotka, kun kreivi Hoogstraten kahden kolmen sadan mies-raukan kanssa oli paennut erääseen kirkkoon, salpasivat heidät sinne, sytyttivät kirkon ja näkivät kaikkien siellä olevien elävältä palavan silmäinsä edessä. Eikö teitä haluttaisi nähdä, kuinka pikku nunnat hyppelevät liekeissä?"
"Ei suinkaan!" huusi Galama ja punastui.
"Hyvä!" sanoi Treslong, "polttaminen oli pilapuhetta. Mutta minulla on toinen tuuma, josta en millään muotoa aijo luopua. Minä murratan luostarin ovet auki ja lasken mieheni sisään kisailemaan noiden herttaisten tyttöriepujen kanssa. Siinä voi somasti rakennella naimakauppoja ja luostarissa on kelpo morsiuslahjat."
"Herra", lausui Galama kiivastuen, ja hänen silmänsä leimusivat ja hänen poskensa hehkuivat, "minä en tiedä puhutteko tosissanne, mutta kuinka saattaa teidän kunnianne sallia tuollaista, kuinka…"
"Ritarillinen nuorukainen, ettekö vieläkään ole kyllästynyt paavilaisuuteen?" ivaili Treslong.
"Olen kyllä, herra, mutta tuota en koskaan hyväksy. Moni noista naisraukoista on syytön niihin rikoksiin, joista heitä soimataan, ja voitteko taata, ettei heidän joukossaan ole sellaisia…" Hän pysähtyi ja punastui omaa kiivauttaan.
Treslong katseli häntä hetken aikaa hymyillen, purskahti sydämelliseen nauruun ja sanoi:
"Jos aijotte ilmaista minulle salaisuutenne, Yonker, niin älkää unohtako, että olette sen jo ilmaissut. Minä näin teidän punastuvan, kun amiraalilaivalla mainitsin nunnaluostaria, eikä tarvitse aivan terävää järkeä huomatakseen, että noitten synkkien muurien sisällä asuu joku, joka suureksi osaksi on syynä teidän intoonne."