"Hyvästi, kreivi!" sanoi Treslong ja teki Galaman kanssa lähtöä. "Me luulimme teidän vannoneen, että jättäisitte hiuksenne ja partanne leikkaamatta, kunnes olisitte kostaneet kreivi Egmontin kuoleman. Mutta jos tuolla tavalla jatkatte, kasvaa tukkanne liian pitkäksi ja saattaa vielä aiheuttaa teille kuoleman, kuten Absalomille hänen tukkansa."
"Tuli ja leimaus!" kiljasi amiraali, polkien jalkaa ja siepaten äkkiä puhetorven. "Joka mies kannelle!" Ja kääntyen laivan kapteeniin, joka tuli juosten kajuutasta, huusi hän, kirousten virtana valuessa hänen suustaan:
"Ammu signaali kanuunalla, ja hinaa ylös lippu, että laivasto tietää kääntyä myötätuuleen, ja ilmoita heille, että minä ammutan upoksiin jokaisen laivan, joka ei puolen tunnin kuluttua ole nostanut ankkuriaan. Herra de Treslong, te purjehditte etupäässä, sillä te tunnette hyvin Brielin. Hyvästi!" ja välttääkseen sekä heidän pilkkaansa että heidän kiitostansa riensi hän portaita alas kajuuttaan.
"Kiitos Jumalan!" huusi Galama, pusertaen kiihkeästi Treslongin kättä. "Päin tuuleen nyt, de Treslong! Kapteeni van Haren ja te, de Ryk, suokaa minun sydämestäni kiittää teitä siitä, että olette tehneet minulle hyvän työn."
"Me saimme metsäkarjun kesyksi", lausui de Ryk, kun he ilomielin lähtivät kukin laivaansa. "Ennenkuin viikko on kulunut, on koko maa kaikuva urotyömme maineesta."
"Hm!" sanoi van Haren. "Kunpa saisin hankituksi vähän leipää ja juustoa väelleni, sillä toden totta en tiedä, millä elätän sitä päivääkään enää."
Kaikkia nauratti, kun puhe niin äkkiä kääntyi jokapäiväisyyteen.
"Brielissä saamme mainiot saaliit herttuan ja hänen kymmenysveronsa kustannuksella", sanoi de Ryk. "Siellä tavataan toiste!" ja hänen päänsä katosi laivan reunan taakse, kun hän astui alas veneeseensä…
"Paitsi kirjettä olette varmaan saanut muitakin tietoja jesuiitalta", sanoi Treslong Galamalle, kun he jälleen olivat oman laivansa kannella ja käskyn mukaan olivat nostaneet ankkurin ja levittäneet purjeita tuuleen. "Minä en muista moneen aikaan nähneeni Yonker Galamaa niin kiihkeänä ja tulisena, eipä iltaa ennen kreivien mestauspäivääkään."
"Jesuiittaraukan kauhea loppu kiihoittaa tosiaankin hermojani", vastasi Galama; "paitsi sitä, täytyy teidän myöntää, että tämä on merkillinen yritys."