"Pois! pois!" huusi Treslong. "Espanjalaiset palaavat."
Venheet kiitivät minkä ehtivät satamaan päin. Geusit voivat nähdä, kuinka espanjalaiset tokeita pitkin kahlasivat vedessä, joka jo oli paisunut niin korkealle, että se peitti tokeet. Vihollinen ei ollut odottanut niin kuumaa kohtelua. Kaksi kertaa oli se rynnistänyt vallia vastaan, mutta kummallakin kerralla saanut niin tuiman vastaanoton, ettei sen tehnyt mieli kolmatta kertaa yrittää. Toisaalta uhkasi sille vesi perikatoa, toisaalta vihollinen, ja ennen pitkää se sikinsokin pakeni aluksilleen. Vaara oli mennyt ohi, Briel oli joutunut prinssin käsiin ja ensimäinen tärkeämpi voitto tuossa kahdeksankymmenvuotisessa vapauden sodassa oli saavutettu.
Brielin valloitus vaikutti kuin taikavoimalla alankomaalaisiin: heissä virisi uusi uskallus, uusi into. Oli aivan kuin sakea sumu olisi hajonnut ja aurinko yhtäkkiä koko loistollaan paistanut sinertävältä taivaalta. Kaupunki kaupungin, linna linnan jälkeen meni julkisesti prinssin puolelle ja karkoitti espanjalaisen sotaväen muuriensa sisäpuolelta. Treslong lähti Geusiensä kanssa Flushingiin ja otti sen haltuunsa. Valchernin saarelle asetettiin prinssin puolesta kuvernööri. — Kuinka espanjalaiset vielä vähäksi aikaa saivat isänmaallisen innostuksen masennetuksi, kuinka se taasen virkosi ja vihdoin voitti sortajansa, kuinka Alankomaat, kahdeksankymmentä vuotta taisteltuaan, vihdoin pääsivät vapaiksi sekä valtiollisessa että uskon asioissa — sen jätämme muitten kerrottavaksi. Tällä kertaa jätämme lukijamme hyvästi, kun ensin olemme jäähyväisiksi esittäneet heille vielä jonkun pienen kuvauksen.
Treslongin talossa Märlandtin varrella, huoneessa, jossa Galama oli löytänyt Agnesin, tapamme nuoren pariskunnan, Barendsin, Anna sisaren, Treslongin ja Hannun yhdessä. Nyt on sen päivän aatto, jolloin Geusit taas lähtivät kyntämään vesivainioita.
"Ja aijotteko todellakin jättää meidät?" kysyi Anna, katsahtaen
Galamaan.
"Mitä voin muuta tehdä, nunna kulta?" vastasi toinen, teeskennellyn iloisesti. "Nyt todellinen sota vasta alkaakin. Mutta antaa Agnesin päättää."
Agnes raukka, joka tähän saakka oli istunut liikkumatta, purskahti nyt itkuun, mutta hän tukahutti itkunsa, koetti hymyillä ja sanoi: "Lähde, Karel."
"Minulla on toinen tuuma Yonker", lausui Treslong ystävällisesti. "Palaan juuri, kuten tiedätte, Flushingista, jossa olen tavannut kenraaliluutnantti Zereartsin. Hän kysyi minulta, ketä voisin ehdottaa kelpo kuvernööriksi Brieliin, ja mieleeni johtui, että te ette olisi huono —"
"Te jalo herra!" huudahti Agnes polvistuen ja suudellen Treslongin kättä.
"Malttakaa tuokio vielä, neiti", sanoi merimies huulet hymyssä, "siihen ei juttu vielä pääty. Te muistatte, Yonker, että teidän veneenne ensimäisenä saapui perille, ja siitä olen teille velkaa tuhannen tukaattia."