"Seuratkaa minua, mutta astukaa hiljaa", kuiskasi Block.
Jokainen nousi ja lähti liikkeelle. He olivat vielä vallin harjalla. Vallin takana oli tie, neljä viisi jalkaa vallia alempana. Tie kävi tämän sisäpuolitse yltympäri ja oli niin rakennettu, että se suojeli sotaväkeä vihollisten ammunnalta. Tuollaista tietä sanotaan tavallisesti turvatieksi, mutta vallin harjaa, jota pitkin liittolaiset kulkivat, rintasuojaksi.
"Meidän tulee astua alas turvatielle", kuiskasi Block. "Menkää perätysten."
He astelivat ääneti turvatietä. Yhtäkkiä pamahti pyssynlaukaus ja kuula vingahti ilmassa.
"Meidät on huomattu, me olemme joutuneet ilmi", sanoi Block kuuluvasti, samalla kun hän pysähtyi ja kääntyi Treslongiin ja Galamaan päin, jotka kävivät edellä. "Paetkaamme portille ja syöskäämme siitä läpi."
"Seis!" komensi Treslong. "Tuo laukaus oli tahallinen, vaikka vähän ennenaikainen. Me olemme epäilemättä joutuneet ilmi, ja te —"
Vastaiselta taholta kaikui miesten huutoja, jotka keskeyttivät hänen sanansa.
"Portin luo!" huusi Block, juosten edellepäin. Mutta samassa räjähti neljä laukausta ja hän vaipui maahan, tuskasta valittaen. Samalla ryntäsi joukko sotilaita vallilta alas liittolaisten kimppuun.
Mutta Treslong ei kuitenkaan säikähtänyt. Hän huusi takanaan seisoville miehille:
"Takaisin vallinharjalle! Hypätkää kaivantoon! Pelastakoon kukin itsensä!"