"Saata molemmat vangit lämpimään kammioon ja vartioitse heitä hyvin, kunnes toisin käsketään. Te" — sanoi hän kääntyen sanansaattajaan — "noutakaa palvelustyttö Gritta tänne hoitamaan tätä neitoa, joka minun nähdäkseni nyt toipuu tainnoksista." Agnes heitti viimeisen silmäyksen Mariaan, jota isä Florisz tuki, ja seurasi sitten sotilaita toiseen kammioon. Käärien lyhyen viitan ympärilleen, kääntyi inkvisiittori toisaalle ja astui ovea kohti.
Samalla saapui Ypresin piispa, Vlossert ja vahtipäällikkö edellään, portaita ylös ilmoittamaan kuolemaa onnettomalle kreiville toisessa kerroksessa.
XIII
Herra ja palvelija.
Porstuaan tultuaan, silmäili inkvisiittori ympärilleen ja huomasi sen pimeimmässä nurkassa kookkaan miehen haamun, jolla oli huopahattu päässä ja yllään pitkä ratsastusviitta, joka ulottui hartioista jalkoihin asti. Hän näytti heti tuntevan kuka vieras oli, sillä tuokion tuumattuaan nyökäytti hän tuskin huomattavasti päätään ja lähti menemään portaita myöten alempaan kerrokseen; sinne päästyään hän astui kartanon hoitajan asuinhuoneeseen, jonka jo vanhasta tunnemme, ja heittäytyi nojatuoliin istumaan. Viittaan puettu vieras seurasi hänen jäljessään. Heti sisään tultuaan sulki tämä tarkasti ovet ja akkunat ja laski vielä akkunaverhot alas. Suoritettuaan tämän työn, jota inkvisiittori katseli välinpitämättömästi, kääntyi hän hänen puoleensa ja sanoi:
"Minun ei tee mieleni heittää omia aseitani vihollisten käytettäviksi."
Samalla hän otti hatun päästään ja kun hän vielä riisui viitan yltään, tuli esille vanha tuttavamme Gerard Block, puettuna alhaiseksi sotamieheksi ja kantaen kättään siteissä.
"Oletteko haavoitettu?" kysyi inkvisiittori hiukan säälivällä äänellä, kun hän huomasi siteen.
"Hiukan vain", vastasi Block.
Tämän jälkeen oltiin muutama silmänräpäys vaiti.