"Yrityksenne on, luullakseni, mennyt pilalle vai kuinka?" kysyi inkvisiittori jälleen.
"On, vaan ei kokonaan", vastasi toinen.
"Oletteko varma, että vihdoin olette päässyt oikeille jäljille?"
"Varmempi kuin milloinkaan", vastasi urkkija.
"Ja kuinka teidän hankkeenne ei menestynyt?" kysyi isä Hubert.
"Siihen oli kokonaan syynä erään sotamiehen tyhmyys. Hän olisi siitä hyvästä hirtettävä ja neljäksi pienittävä", vastasi Block äänellä, joka osoitti kiihtymystä.
"Teidän tulee hillitä kiivasta luontoanne, veli Sextus", sanoi inkvisiittori tyynesti. "Vaikka te usein pidättekin seuraa yhteiskunnan hylkyjen kanssa ja teidän täytyy osoitella heidän käytöstään, ei siitä kuitenkaan saa olla mitään haittaa teidän hurskaudellenne. Istukaa ja kertokaa lyhyesti, mitä on tapahtunut."
Veli Sextus istui nuhteet saatuaan tuolille, suuresti pahoillaan siitä kuivakiskoisesta, pisteliäästä tavasta, jolla inkvisiittori oli häntä moittinut.
"Minä toivon, että annatte vikani anteeksi", sanoi hän hetken vaiti oltuaan, "mutta kun ajattelen, että minä ilman yhden sotamiehen noloutta olisin tuonut teidän käsiinne kolme pahamaineisinta Geusiä, Treslongin, Galaman ja Verveenin, en voi olla suuttumatta, ja täytyyhän teidänkin, isä, myöntää, että tuo ajatus on kiusallinen."
"Sinun pitää antaa anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän", vastasi pienoinen mies vakavalla äänellä. "Mutta onko tuo pääkapinoitsija Verveenkin läheisyydessämme?"