"Kaksi kuukautta olen ollut vapaana!… Kolme viikkoa sitten tulin tänne. Eilen vietimme häät.
"Kaiketikin hän huomasi, kuinka masentunein mielin minä olin. Kaiketikin hän tunsi, kuinka mielelläni minä, alttarin edessä seisoessamme, olisin ollut poissa kaikesta tästä. Kaiketikin hän näki sen silmistäni.
"Mutta hän ei tahtonut nähdä… Minä en saattanut purkaa: minua velvoitti hänen kestäväisyytensä; minulta oli hänen kärsivällisyytensä riistänyt aseet.
"Sillä tapaa me luisuimme avioliittoon keskenämme."
— — —
"Väliin olen ajatellut, eikö minun sentään olisi mahdollista oppia häntä rakastamaan.
"Mutta rakkaus on kummallinen kasvi: ei se vieraassa maaperässä idä. Enkä minä voi loihtia sitä itseeni häntä kohtaan.
"Siitä tulee sittenkin vain hyvyyttä, lempeyttä, sietämystä, mutta rakkautta ei koskaan. Sanotaan, että todellinen rakkaus on kuin agaven kukka: se kukoistaa vain kerran kaikessa ihanuudessaan eikä sitten enää milloinkaan!
"Minun rakkauteni ei ole vielä alkanutkaan kukoistaa…"
* * * * *