— Isä, ota Helle!
Pietari Dam oli kotoa lähtiessään päättänyt menetellä viisaasti ja varovasti, mutta nyt hän unohti kaikki älykkäät päätöksensä.
Suonet paisuivat hänen otsallansa, ja ääni vapisi, kun hän, kääntyen
Frans sedän puoleen, tiuskasi:
— Minä kiellän teitä käyttämästä nimeä, joka ei ole teidän.
Setä Frans ei liikahtanutkaan. Hän loi vaan Pietari Damiin pitkän katseen, ikäänkuin mitatakseen häntä kantapäästä kiireesen.
— Kuulitteko! — intoili toinen edelleen. — Minä kiellän lasta sanomasta teitä tuolla nimellä!
Silloin kävi Kaija väliin.
— Helle on itse ruvennut käyttämään sitä nimeä, — sanoi hän. — Ei kukaan ole hänelle sitä opettanut. Mutta sen minä sanon sinulle: ellei poika itse olisi sitä nimeä alkanut käyttää, niin minä olisin sen opettanut hänelle.
Pietari Dam vaaleni vihasta.
— Sinäkö! — huudahti hän. — Mikä valta sinulla on siihen nimeen, joka on yksin minun?