Hän astui muutamia askeleita ovea kohti.

— Kas niin, matami Rasmussen, — sanoi hän, — menkää levolle nyt.
Hyvää yötä ja kiitoksia!

— Hyvää yötä! Rouva kutsuu vaan, jos mitä tarvitsee.

— Kiitos!

Hän saattoi ovelle tuon puheliaan vanhuksen ja kiersi oven lukkoon.

Senjälkeen hän alkoi sammutella kynttilöitä.

— Upeimmat unelmani! — ajatteli hän, sammuttaessaan ensimmäistä.

— Koko meidän yhteis-elämämme loppumaton onni! — mietti hän, sammuttaessaan toista.

— Kaikki mun pyyteeni ja odotukseni! — vaikeroi hän, astuessaan kolmannen luo.

— Ja kaikki mun toiveeni kaunoisista kätkyistä, jotka keijuvat niin hiljaa! — viilsi hänen rinnassaan viimeisen kynttilän kohdalla.