— Mitä sinä nyt ajattelit? — kysäisi Kaija, ojentaen hänelle kätensä jäähyväisiksi.
— Muistelin muuatta Browningin lausetta, jonka kenties sinäkin tunnet, — vastasi setä Frans: — If happiness comes, life will be sweet, if it does not come, life will be bitter… bitter… and not sweet… but yet to be born. [Jos ihmisellä on onni, niin käy elämä suloiseksi; ellei onnea ole, käy elämä katkeraksi… katkeraksi… eikä suloiseksi… mutta kestää sen sittenkin.]
Kaija katsahti häntä silmiin.
— But yet to be born, — toisti hän koneen-omaisesti, verkalleen nyökytellen päätään itseksensä… yet to be born.
8.
Hän taisteli ikänsä kaiken,
Vain kultoa kootaksehen,
Mut onni se ain' yhä petti:
Se on ystävä vilpillinen.
Toukokuun keskivaiheilla Kaija muutti maalle. Pietari Dam oli pääsevä sinne korkeintaan vasta kesäkuussa, mutta raitis ilma maalla tekee Kaijan hyvää, arveli hän ja kärtti häntä siirtymään palvelijattaren kanssa sinne niin pian kuin mahdollista on. Itse hän sill'aikaa tulee varsin hyvin toimeen "poikamiehenä". Kaijaa liikutti syvästi hänen uhraavaisuutensa, ja hän suostui miehensä kehoitukseen monen arvelun perästä.
Ei hän tuosta niin suurta surua olisi itselleen tehnyt, jos hän olisi kuullut, kuinka Pietari Dam hänen lähtöpäivänään vihelteli ja rallatteli, kuni loman saanut koulupoika.
— Vai olet sinä nyt suotta leski? — huudahti pikku näyttelijätär, silmät suurina. — Herrainen aika, kuinka hauskaa! Nyt pidetään iloisia hetkiä, niinkuin ennen vanhaankin, eikö niin? — Ja hän loi Pietari Damiin mitä hurmaavimman silmäyksen.
Vastaukseksi Pietari Dam suuteli häntä tulisesti ja sanoi olevansa yhtä halukas pitämään hauskaa kuin hänkin. Ja sillä oli ystävyyden liitto solmittu, ja iloinen elämä alkoi.