— Olet tarpeeksi säästänyt minua, — vastasi hän. — Tekisi mieli sanoa, että olet liiankin paljon minua säästänyt. Minä vaan en koskaan kykene kylläksi sua kiittämään.
— Etkä saakaan kiittää, — virkkoi setä Frans, kääntyen toisaanne.
— Minä tein kaikki sille, jota rakastin.
— Ja kumminkin… Kun aattelen, millä tavoin minä olen palkinnut sinua! — huudahti hän. — Kaikelta sinä olet minut säästänyt… jopa siltäkin, mitä kodissani on tapahtunut. Ja siellä on tapahtunut jotain, nyt sen tiedän… Äiti olisi ollut pelastettavissa, jos olisi tullut takaisin oikeaan aikaan… eikö niin?
Setä Frans kääntyi ympärinsä.
— Ei niissä oloissa, — lausui hän verkkaan.
Kaija oli laskenut lapsensa kätkyesen… katsoi tarkkaan, oliko se oikein nukkunut, ja siirtyi sitten sohvaan Frans sedän viereen.
— Kerro minulle äidistä, — virkkoi hän. — Selitä kaikki tyyni.
Toinen nyökäytti päätään.
— Ei hän syyttä myötäänsä puhu prinssistä, — sanoi setä Frans. — Hän on niitä naisia, jotka koko elämän ikänsä prinssiä odottelevat. Useimmat odottelevat kenties — enemmin tai vähemmin tietämättänsä — miestä; mutta ne, joista minä puhun, odottelevat "prinssiä". Hänen pitää olla kuninkaallista sukua, — henkisesti puhuen, ymmärräthän… Heidän ajatustensa harso on niin hentoa, heidän unelmansa niin utuisia… hän, jota he odottelevat, hän on kuteena heidän hienossa kankaassaan… Näitten naisten yli leijailee aina jotain omituista, mikä ilmenee heidän sisäänkohdistuvassa katseessaan; heidän olentonsa ympärillä on nuoruuden ikuista tuoreutta, silloinkin kuin nuoruus jo on lakastunut.
"Ja hänellä oli juuri tuota nuoruuden tuoreutta… ja sitä on hänessä nytkin. Mennessään minun veljeni kanssa naimisiin, hän luuli miestänsä prinssiksi, mutta erehtyi. Mies sysäsi hänet syrjään omain harrastustensa tieltä, tuli välinpitämättömäksi, ei ollut tietääkseenkään, että toinen siitä kärsii… Sinun syntymisesi jälkeen hän sairasteli monta vuotta, vuoteen omana enimmäkseen. Ota huomioon, että miehen ei ole helppo olla, kun vaimo myötäänsä sairastaa. Ajattele, etköhän osaksi voi antaa isällesi anteeksi…"