— Kuinka morsiameni voi? Onko hän terve?
Rungholt pudisti jykeää päätänsä omituisen säälivästi ja kysyi hämillään:
— Te ette tiedä sitä vielä?
Tuijotin häneen kauhistuneena.
— Ettekö te ollut riitaantuneet neiti Imoberstegin kanssa tuona iltana, jolloin tulin puhumaan kanssanne tästä matkasta? Sisareni arveli niin olleen, jatkoi hän kiusoittavan levollisesti.
— En, mutta sanokaa mitä on tapahtunut, huusin minä kärsimättömästi. —
Onko morsiameni sairas?
Hän asetti kätensä puuskaan ja lausui:
— Hitto tiesi, jotain sentapaista se kaiketi oli! Neiti ei asu enää lankoni ja sisareni luona. Hänet vietiin sairaalaan.
— Mihinkä sairaalaan? kysyin tuikeassa tuskassa.
— Ei hän ole enää siellä, jatkoi Rungholt. — Siitä on — odottakaas — yhdeksän päivää.