Vähällä piti, etteivät he itsestään päässeet salaisuuteni perille. Gauenburgilainen, jolla oli harvinaisen tarkka havaintokyky, huomautti kerran — Eikö teistäkin herra Quifort'in puheessa soinnahda jotain, joka saattaisi otaksumaan hänenkin olevan kotoisin jostakin sieltä meiltäpäin.
Pari herroista nyökkäsi myöntävästi, mutta minä vastasin nopeasti hämmästyksestäni tointuen.
— Teidän havaintonne on ymmärrettävissä. Olen itsekin monasti huomannut, että kun toimeni takia joudun kuulemaan niin monia eri kieliä, ehdottomasti tulen jäljitelleeksi niiden ihmisten puheensävyä, joiden kanssa olen tekemisissä, varsinkin, jos he minua erityisesti miellyttävät. Havaitsemanne seikka todistaa, kuinka täydellisesti olen kotiutunut teidän piirissänne.
Sanani olivat toisten mieleen, keskustelu jatkui, syntyperäni jäi tulematta ilmi. Senjälkeen pidin tarkemmin vaarin kielestäni ja keksin myöskin tekosyyn, jonka nojalla voin epäluuloa herättämättä lukea muinaisen kotimaani lehtiä. Hartaasti hain niistä tuota ainoata sanaa: »Selmatt»! Mutta turhaan! Tuossa kaukaisessa laaksokylässä ei varmaan tapahtunutkaan mitään kertomisen arvoista, ja jos olisikin tapahtunut, ken olisi lähettänyt uutisen siitä sanomalehtiin?
Jo kultasi kevätaurinko ikuisen kaupungin kupukat, jo pukeutuivat sen ympäristöt vihreään, houkutellen pitemmille huvimatkoille, ja kävelyretkillämme juttelimme Bigin kanssa seuraavan kesän ilmapurjehdusmatkoista. Käytyämme muutamana lämpimänä iltapäivänä katselemassa Villa Borghesen kokoelmia ja puutarhoja, menin illalla taasen kerran Cavallo nero'on ja pelästyin melkein sisään tullessani. Taiteilijain piirissä kajahti kotoinen nimi »Feuerstein» kaikkein huulilta. Aiheen siihen oli antanut muuan sanomalehtikirjoitus: »Ilmahavaintoaseman perustaminen Feuersteinille.» Sopivan hetken tultua luin ahnain silmin tuon kirjoituksen.
»St. Jakobin meteorologisen keskuslaitoksen perustaminen». alkoi se, »on herättänyt maassamme uutta harrastusta ilmakehän ilmiöiden vaarinottamiseen. Samalla on se ajatus voittanut alaa että meteorologisten tutkimusten tieteellisiin ja käytännöllisiin tuloksiin nähden olisi suurta hyötyä keskuslaitoksen lisäksi perustetusta meteorologisesta vuoriobservatoorista. Helposti ymmärrettävissä on, että korkealla vuorenhuipulla sijaitseva havaintoasema tarjoaisi monta etua. Ilmakehän ilmiöt ovat siellä varhemmin havaittavissa ja esiintyvät voimakkaampina kuin laaksossa, jotapaitsi siellä tehdyt havainnot suovat luotettavamman perustuksen yleisten ilmasuhteiden arvostelemiselle, kuin vaarinotot laaksoasemilla, missä paikalliset ilmavirrat vaikeasti arvioitavine vaikutuksineen tuottavat hankaluutta. Nämä syyt johtivat tuumaan, että havaintoasema sijoitettaisiin Feuersteinille, tuolle alppijonostamme erillään olevalle vuorenhuipulle, mutta sen toteuttamista näytti heti kohtaavan este: Mistä löydettäisiin mies, joka omaten aseman hoitamiseen tarvittavan tieteellisen sivistyksen, suostuisi viettämään vuosittain neljä, jopa likimmittäin kuusikin kuukautta kammottavan talvisen yksinäisyyden ympäröimällä kalliohuipulla?
»Tuo rohkea mies on nyt löydetty! Hän on Gabriel Letzberger Gauenburgista. Tuota nykyisin viidenkolmatta vuotiasta miestä kohtasi nuorukaisena se onnettomuus, että tauti pahasti rumensi hänen kasvonsa. Tämä seikka saattoi hänet vetäytymään yksinäisyyteen opiskelemaan omin päin, ja samaa elantotapaa jatkaa hän vieläkin, asuen muista erillään pienessä talossa lähellä kotikaupunkiansa. Kuullessaan puhuttavan uuden observatoorin perustamisesta, hän tarjoutui sen hoitajaksi. Oli yhdentekevää, kirjoitti tuo nuori mies, jolla luonnontieteen alalla kuuluu olevan perusteelliset tiedot, jos hän eläisikin vielä hieman täydellisemmässä yksinäisyydessä kuin ennen, kun hän vain saisi riittävästi kirjoja käytettäväkseen.
»Gabriel Letzbergerin kiitosta ansaitsevan päätöksen johdosta ryhdytään läheisessä tulevaisuudessa observatooria rakentamaan, ja kysymys laaksoaseman paikasta on myöskin jo ratkaistu. Siitä kilpailivat Tuffwald vuoren pohjoispuolella ja Uusi-Selmatt sen eteläpuolella. Gauenburgin piirineuvosto suositteli jättämässään anomuskirjelmässä Selmattia. Tuo hitaasti uudelleen kansoittuva laakso oli koulun tarpeessa, mutta lapsia oli vielä siksi vähän, ettei voitaisi rakentaa koulutaloa ja ottaa opettajaa, ellei tämä samalla saisi sivutointa laaksoaseman hoitajana. Noiden seikkojen perusteella luopui Tuffwald kilpailusta. Kevään saavuttua observatoorirakennus veistetään ja laaditaan kokoon tuolla uutta eloa versovalla vuorensuistuntapaikalla, sitten se pannaan hajalle ja toimitetaan ylös vuorelle, ja lokakuussa on se oleva valmis Gabriel Letzbergerin käytettäväksi. Onnea rakennukselle ja rohkealle miehelle!»
Siihen päättyi kirjoitus.
Elämä kulki siis edelleen kulkuaan entisellä kotipaikallanikin. Salaperäinen Feuerstein, jonka onkaloissa esi-isäni olivat asustelleet, pääsi arvoon ja kunniaan! Milaisissahan oloissa Duglore eleli? —