Pyysin maanmiehiäni minun varaltani säilyttämään syksyyn ne lehdet, jotka sisälsivät jotakin Feuersteinin observatoonsta. Selitykseksi mainitsin, että olin l luultavasti viettävä seuraavankin talven vaimoni kanssa Roomassa, ja että kun meteorologia oli ilmapurjehtijalle niin läheinen ala, niin olin varsin utelias kuulemaan lisää tuon uuden havaintoaseman perustamisesta.
Bigin iloksi nuori ruotsaIainen maalaaja sai kevätnäyttelyssä paljon kiitosta hänen kuvastaan, joka myöhemmin joutui meidän haltuumme, ja ensimäinen talvemme Roomassa jätti jälkeensä mitä miellyttävimmän muiston.
Toisen purjehduskautemme retket kuljettivat meidät Tonavanmaiden suurten kaupunkien kautta ja päättyivät Konstantinopolista käsin tehtyyn matkaan yli Kultaisen Sarven tarumaailman, Bosporin puutarhain ja Marmarameren linnain. Niin onnellista tosin ei ollut, että toimiamme olisi suosinut ainainen päivänpaiste. Ikävät maalliset kokemukset sekaantuivat usein runollisuuteen, jota yläilmat elämällemme soivat. Väliin oli kaasu niin heikkoa, että pallo täyttyi kovin vitkalleen, väliin niin tuiki huonoa, ettei sen avulla käynyt lainkaan kunnolleen ilmaan kohoaminen, kaksi matkustajaa, jotka olivat suorittaneet etukäteen vain osan kulkumaksusta, karkasivat tiehensä melkoista loppuosaa suorittamatta. Mutta vaikeinta oli aina noiden monien ehtojen täyttäminen, joita viranomaiset asettivat, ennenkuin antoivat luvan ilmaannousuun. Silloin oli minulla jälleen täysin syytä olla kiitollinen Bigille, kunnon toverilleni. Hymyily vain, herttainen pyyntö huuliltaan, ja ovet, jotka olivat olleet suljeta, aukenivat, virkamiehille, jotka eivät olleet pystyneet mitään käsittämään, selvisivät asiat äkkiä, mikä oli ollut tuiki mahdotonta, muuttui hänen tenhovoimansa vaikutuksesta mahdolliseksi. Hän väitti minulla olevan erityisen kyvyn vaikuttaa ihmismieliin, mutta itse asiassa oli hänen ansiotaan, että idän kaupungeissa hienoimmankin ylhäisön talot olivat meille avoinna. Olisimme voineet viettää talven Konstantinopolissa varakasten kauppiaiden ja pankkiirien, turkkilaisten hallitusvirkamiesten, pashain ja beiein seurapiireissä, mutta olimme yhtä mieltä siitä, ettei missään voinut viettää niin ihanaa elämää kuin Roomassa, ja kun entinen mukava asuntomme Piazza del Popolon varrella oli jälleen saatavissa, matkustimme Ateenan kautta, missä minun oli tehtävä sopimuksia seuraavan kevään retkiä varten, rakkaaksi käyneeseen talvimajaamme.
XXVI.
Eräänä kylmänä, koleisena iltana, kohta Roomaan tulomme jälkeen valtasi minut halu mennä Cavallo nero'on maanmiehiäni tapaamaan.
— Minun tulee ikävä yksin kotona, laski Big leikkiä, — tulen kanssasi sinne kapakkaan illallista syömään.
Mutta taiteilijain pöytä oli tyhjä.
— Herrat eivät tule tänä iltana, sanoi tarjoilija, joka iloisella ilmeellä oli osoittanut tuntevansa meidät entisestään, — he ovat viettämässä maanmiestensä kanssa suurta isänmaallista juhlaa, jota varten ovat viikkomääriä piirustaneet ja maalanneet kuvia. Mutta herrat ovat antaneet minulle talletettavaksi sanomalehtiä teitä varten. Tässä ne ovat.
Illallista syödessä kerroin Bigille Feuersteinin obserrvatoorista ja nuoresta miehestä, joka tieteen tienraivaajana oli asettunut asumaan tuonne yksinäiselle kalliohuipulle. Ei ollut minulla silloin hämärintäkään aavistusta, että minusta kerran oli tuleva hänen seuraajansa!
Selailimme lehtiä ja minä syvennyin lukemaan kuvausta observatoorin avajaisista, jotka oli vietetty syyskuun viimeisenä sunnuntaina meteorologien ja muiden asianharrastajain läsnäollessa.