Tarkastaessani seuraavana päivänä ilmapalloamme näin että luodit olivat puhkaisseet silkkiin yhdeksäntoista reikää, ja koppaakin olivat ne hipaisseet. Leikkasin varalla olevasta pallokankaasta ympyriäisiä paikkoja, jotka liimasin ja neuloin reikien kohdalle. Nyt pidettiin myös asiasta virallinen tutkinto. Mitäpä oli tekeminen noille typerille paimenraukoille, jotka uudelleen ja yhä uudelleen lankesivat edessämme polvilleen ja kädet taivasta kohden kohotettuina rukoilivat armoa? Läksimme runneltu ilmapallo mukanamme pois Kreikanmaalta, joka ei ollut tuottanut meille mitään onnea, ja matkamme kävi nyt Välimeren poikki.
Eikö todellakaan mitään onnea? — Oli kyllä! Koko mieleni täytti ajatus, kuinka rajattomasti Big minua rakastikaan, koska oli ollut valmis empimättä uhraamaan henkensä minun vaarassa olevan henkeni pelastamiseksi, ja oltuani kadottamaisillani vaimoni tunsin nyt jälleen kuinka sanomattoman kallis hän minulle oli. Mietteisiin vaipuneena hän seisoi yksin laivan laiteen ääressä. Lähestyin häntä hellänä kuin vastarakastunut. Käsi hänen vyötäreellään ja poski vasten hänen poskeaan silmäilin yhdessä hänen kanssaan meren loistavaa sineä ja juoksiaisten iloisesti leikitsevää parvea. Silloin kohosi heikosti lainehtivasta merestä vihreänä sädehtivä rantama etelän puolella esiin.
— Faaraoiden maa, huomautin Bigiä.
— Mitähän se meille suonee! virkahti hän kuin itsekseen.
Minulle soi Egypti joukon retkiä, jotka olivat ilmapurjehtija-aikani ihanimpia, ja vaimolleni taivaan vakuutuksen, että hänelle olisi ylevämpi tehtävä tarjona, kuin mielettömästi syöstä alas ilmapallosta pelastaaksensa miehensä hengen.
Viestit seikkailustamme Kreikanmaalla olivat ehtineet edellämme meren ylitse, ja Aleksandrian ja Kairon lehdet olivat innoissaan tulostamme. »Ensimäinen ilmapallo, joka Egyptissä nähtiin, ranskalainen sota-alus, joutui Abukirin taistelussa maineettomasti perikatoon», kirjoitettiin niissä, »eikä menestys ole aina seurannut niitäkään ilmalaivoja, Jotka myöhemmin ovat kaupungeissamme onneaan koettaneet. Mutta nyt odotamme luoksemme erinomaista ilmapurjehtijaparia. Jo muutaman aikaa on uljaan ilmapurjehtijakapteenin Leo Quifort'in ja hänen yhtä ihailtavan puolisonsa nimi ollut jokaisen huulilla. Tuo nuori ilmapurjehtijapari on tullut Meksikosta Vanhaan maailmaan kohottaakseen ilmapurjehdusurheilun jälleen arvoon ja loistoon, jota vailla sen muutamain sivistyneitten ilmapurjehtijain kiitettävistä ponnistuksista huolimatta, jonkun aikaa on täytynyt olla. Ilmapurjehduksen suosijat tietävät kertoa ihmeellisiä seikkoja tuon nuoren kapteenin kylmäverisyydestä ja taitavuudesta, eikä heitä edes ihmetytä, että hän, yhdessä viehättävän puolisonsa kanssa, palasi voittohikkaana myöskin taistelustaan noiden taikauskoisten kreikkalaisten paimenten kanssa. Maahanlaskemiseenkin nähden, joka on ilmapurjehduksen vaikein temppu, on Leo Quifort saavuttanut mitä täydellisimmän mestaruuden. Samalla sirolla varmuudella, jolla hän laskeutuu yläilmoista käsin valitsemalleen nurmikentälle, ohjaa hän aluksensa merellä kulkevaan laivaan, vaikkapa pieneen kalastajaveneeseenkin! Ja kuten päivällä, niin yön pimeydessäkin! Tuo seikka on jo antanut aihetta arveluun, olisiko kapteenin silmäin rakenteessa ehkä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, kuri synkimmässä pimeydessäkin voi huomata aluksestaan jokaisen pienimmänkin maanpinnan epätasaisuuden, jokaisen sähkölennätinlangan, joka estää maahanlaskun onnistumasta.»
Nuo ylenpalttiset kehumiset saivat minut sydämestäni nauramaan, mutta
Big yltyi intoihinsa ja virkkoi:
— Mutta siinä on kyllä paljon tottakin. Epäilen, onko koskaan ollut olemassa toista niin varma ilmapurjehtijaa kuin sinä, Jost!
— Ei, vasta nyt seuraa se mikä totta on, vastasin minä, viitaten siihen paikkaan lehdessä, joka koski häntä.
»Samaten kuin kapteeni Quifort», kirjoitettiin siinä, »ansaitsee myöskin hänen rohkea puolisonsa mitä hartainta kiitosta. Matkustajat Italiasta ja Itävallasta, Tonavanmaista ja Turkista kuvaavat kaikki tyynni samalla ihastuksella tuota nuorta ja kaunista, hienosti sivistynyttä ja henkevää naista. Katse vain hänen kasvoihinsa — ja pelokkaimmatkin miehet saavat luottamusta 'Saturnukseen', ja naisista, jotka eivät ennen ole ajatelleetkaan rohjeta nousta ilmalaivaan, tulee ilmaretkeilijöitä. Aina on rouva Abigail Quifort noilla ihanilla retkillä yläilmojen valtakunnassa tarjonnut vieraillensa oivan esimerkin ilomielisyydellään, hilpeällä ja henkevällä seurustelullaan, samaten kuin rohkealla levollisuudellaan, kestävyydellään ja kärsivällisyydellään, j kun on ollut kysymyksessä otteleminen myrskyn kanssa tai maahanlaskeminen asumattomassa tienoossa. Lausumme tuon erinomaisen ilmapurjehtijaparin tervetulleeksi Egyptiin, ja kun he kuulemamme mukaan ovat herättäneet yhtä suurta ihastusta seuraelämässä liikuskellessaan, kuin retkillä ilmojen valtakunnassa, toivomme niidenkin, jotka eivät aio nousta 'Saturnuksen' gondoliin, valmistavan heille sydämellisen vastaanoton.»