Avutonna kuin hätyytetty, pakoon pyrkivä otus katsoi hän minuun.
Niin, mitähän Kasper siitä sanoisi? Kuin lumottuna katsoin taivaan sineen katoavaa hohtavaa ilmiötä. Onko se kuu vai eikö se ole? Tuosta kultaisesta pallosta riippui vielä jotakin kuunsyrjän näköistä, jota eivät minunkaan tarkat silmäni voineet selvästi erottaa. Mutta kultapallokin pieneni pienenemistään eikä ollut enää päätä suurempi, sitten vain nyrkin kokoinen, ja se laskeutui yhä nopeammin. Hetkisen se lepäsi kynttilämessuaukon takana kaukaisella päivänpaisteisella kalliohuipulla ja katosi sitten näkyvistä kuin laskeva taivaankappale. Turhaan tuijotin hopeisiin pilviin ja sineen, taivaalla ei näkynyt enää tavallista enempää.
Duglore ja Melchi päästivät helpotuksen huokauksen.
— Kuu ei räjähtänyt rikki kuten pelkäsin, sanoi Melchi riemuissaan. — Olemme yhä edelleen hengissä, mutta kestämäämme tuskaa emme hevillä unohda!
Samassa hän nosti selkäänsä kuorman, jonka taakse melkein hävisi näkyvistä, ja läksi hoippuilemaan laaksoa kohden.
Tuo loistava taivaanpallo, joka oli nähty muiltakin tienoon vuorilta, antoi taikauskoisille ihmisille äärettömän runsaasti puheenainetta. Mutta kun koulumestari Kasper tuli luonamme käymään, lausui hän ilmi omat ajatuksensa asiasta.
— Jost, sanoi hän, juhlallisesti kohottaen keskisormensa, — se oli varmaankin vain Ranskasta tänne lentänyt turhuuden tekele. Ranskalaisten noiden levottomain sielujen, pitää aina puuhata jotain erikoista. Siksi ovat he myöskin keksineet mongolfiäärit eli ilmalaivat. Tuo, minkä näitte, oli varmaankin ilmalaiva. Siihen kuuluu suunnattoman suuri, silkkikankaasta valmistettu pyöreä säkki, jonka alle kiinnitetyssä pienessä veneessä valkea palaa. Niin lentää tuo kummitus kauas yli maiden ja jos ken tahtoo tehdä syntiä Jumalaa ja itseään vastaan, voi hän istua valkean viereen veneeseen ja kulkea halki ilmojen. Mutta sellaista tekevät vain kaikkein katalimmat ihmiset, ja ilmassa he helposti tulevat raivohulluiksi, niin että joko itse sytyttävät laivan tuleen tai huimauksissa hyppäävät alas ja murskaantuvat kuoliaaksi.
- Emme me nähneet tulta emmekä ihmisiä, vaan ainoastaan pallon alla sirpinmuotoisen esineen, joka tosin ehkä olisi voinut olla vene.
Silloin laahasi Kasper tullessaan seuraavan kerran meitä tervehtimään mukanaan suuren kirjan ja näytti minulle eräällä sen loppulehtiä olevaa ilmapallon kuvaa, jonka alla oli kirjoitus: »Pilâtre de Rozier ja markiisi d'Arlande nousevat 28:na päivänä lokakuuta 1783 Muetten linnan luona lähellä Pariisia mongolfiäärillä ilmaan.» Kiihkeästi tutkin nyt kuvaa ja siihen kuuluvaa selitystä ja innokkaasti myönnytellen sanoin koulumestarille:
— Nyt minäkin olen vakuutettu että tuo näkemämme pallo oli ilmalaiva. Tahtoisin vain tietää oliko veneessä ihmisiä ja missä se laskeutui maahan.