— No niin, sanoi hän hieman tyynemmin, — tahallani en ole kertonut sinulle, että aina saapuessani tauluineni tuonne meren tienoille toimitan Balmerille tiedon tulostani. Hän tulee silloin hetkeksi majatalooni ja minun pitää kertoella hänelle Selmatt'ista ja koulumestari Kasperista. Tuon kaiken teen varsinkin koulumestarin mielihyviksi, hieman myös Balmerin takia. Mehän olemme kaikki kolme entisiä koulutovereita. No, kun Balmer jälleen noin kaksi kuukautta sitten tuli majataloon minua tervehtimään, kysyi hän heti: »Onko totta, Klaus, että poikasi Jost on niin hyväpäinen nuorukainen?» Ja hän kertoi koulumestarin kirjeestä ja sanoi sitten: »Lähetäpä poikasi minun luokseni oppiin! Vaimonikin iloitsisi siitä!» Niin hän sanoi, ja nyt tahtoin tietää, onko tuo tapahtunut sinun tahdostasi vai ei. Tuo kuva herätti minussa epäilyksiä!
Hän silmäili minua epäluuloisesti ja lausui sitten:
— Jost, olen kerran kaikkiaan määrännyt sinut talonpojaksi. Ethän toki lähde Balmerin tykö?
Kysyvä, läpitunkeva katse kohtasi minua.
Balmerin tuuma, että menisin Hampuriin, saattoi minut niin hämmennyksiin, että mykistyin hetkeksi. »Oi, maailmaan, maailmaan!» raikahti mielessäni riemuisasti. Mutta silloin kuvastuivat eteeni Dugloren lempeät silmät, ja ojensin käteni isälle, joka jo raivostuneena yritti kääntää minulle selkänsä.
— Lupaan nyt Jumalan edessä, isä, sanoin lujalla äänellä, — että elämäni loppuun saakka pysyn selmattilaisena talonpoikana.
Vaieten puristimme toinen toisemme kättä ja katsoimme kauan kiinteästi toisiamme silmiin. Vihdoin lausui isä:
— Jost, kovuuteni on tehnyt lapsuudenaikasi raskaaksi, mutta siitä on ollut hyötyä, Luontosi on nyt taltutettu ja noudattaa järjen ääntä!
»Se ei ole kuritustesi ansio, vaan rakkauden, joka täyttää sydämeni», olin vähällä vastata, mutta huomasin liikutuksen kyyneleet isän silmissä. Sovussa niin täydellisessä, ettei sellainen ollut vielä konsanaan välillämme vallinnut, ryhdyimme jatkamaan keskeytynyttä ateriaamme, ja isä lausui lempeästi, tyynnyttyään hieman liikutuksestaan:
— Toivon, Jost, saavamme viettää yhdessä vielä monet ihanat vuodet. Kauppamatkoja en enää lainkaan tee, sillä kymmenenä viime vuotena ovat tulot tuosta toimesta huonontumistaan huonontuneet.