»Sä huomaan heitä taivaan
Sun elos', murheesi!
Ain Luoja isän armaan
Sua mielin holhoovi!»
Veisuun aikana kiertelivät kalkit kirkonhoitajien kuljettamina kädestä käteen. Se, jonka vuoro kulloinkin tuli, keskeytti veisuunsa ja otti kolmeen kertaan aimo kulauksen. Luulen että minulla juuri oli yksi kalkeista kädessäni, kun kirkonovesta syöksi sisään vaimo, joka odotti lasta ja siksi ei ollut tullut ottamaan osaa jumalanpalvelukseen. Lujalla äänellä hän huusi:
— Te miehet ja naiset, Tafelvuoren takaa kohoaa savua ja tomua ilmaan ja sieltä sinkoilee kiviä ja kallionlohkareita!
Virrenveisuu katkesi. Kasvot kalpeina, mutta kumminkin juhlallisessa järjestyksessä tulivat seurakuntalaiset, papin lausuessa siunauksen, ulos kirkosta, ja vaimot, joista monet huutelivat lapsiaan, nyyhkyttelivät ja vaikeroivat. Mutta kirkkaasti paistoi aurinko kirkkotarhan haudoille ja kentällä kasvavan vanhan vaahteran jo hieman kellahtaville lehdille. Himmentymättömänä ja selväpiirteisenä aina Feuersteinin punertavaa huippua myöten kohosi vuoristo siinä sinitaivasta kohden. Ei mitään vaaraa nähtävänä!
Mutta kas! Tafelvuoren rinnettä alas vyöryi multaa ja kallionlohkareita, pariin kertaan kuului sieltä kuin kiväärinlaukaus, sitten seurasi kumeaa jyminää, ja kun Tafelvuori vaikeni, kohisi kaiku kirkontakaista rinnettä pitkin, ikäänkuin myrsky olisi kiitänyt kautta vuorimetsän.
Kirkkokentällä seisoi joukko miehiä.
— Kirkon taakse metsään! huusi joku, ja jo nähtiin muutamain kiitävän metsän reunaan ulottuvaa jyrkkää nurmikenttää ylös.
Silloin tuli uusi kivivyöry ja räjähdys, mutta vielä ei ollut ainoakaan kivi lentänyt Selachin yli kylään.
Mutta vuorimetsästä lehahtivat varikset vaakkuen ylös ilmaan. Tumma lintuparvi lensi kylää kohden levottomassa lennossa, kuin olisi myrsky ilmoja myllertänyt, kohosi väliin siintävään korkeuteen ja laskeutui sitten taas alas liki kattoja, kiersi kiertämistään laaksonpohjukkaa uskaltamatta laskeutua lepoon. Äkkiä valtasi levottomuus muutkin eläimet. Koirat ulvoivat kuono taivasta kohden, nuo muutamat naudat, jotka oli pidetty kylässä, ammuivat pitkään, vaikeroiden, vuohi, joka jollakin tavoin oli päässyt irti, tunkeutui vavisten meidän miesten keskelle.
— Katsokaa, katsokaa, huusi isäni, — lehmät kiiruhtavat täyttä vauhtia Tafelvuorta alas kylää kohden ja lentävät pelästyksissään kuperkeikkaa toistensa ylitse!