— Mutta sehän ei käy päinsä, Duglore, lausui herra Z'binden ystävällisesti hymyillen, — eihän siellä ole enää yhtään ainoata asukasta.
Ja rouva Z'binden, joka lempeästi silitti itkevän tytön päätä, lohdutellen häntä hellin sanoin, jatkoi:
— Harmoonia ei teiltä myöskään tulisi meillä puuttumaan. Tiedämmehän että kaunis, hurskas laulu usein tuottaa surulliselle sydämelle enemmän lohtua kuin ihmispuhe.
Tuo näytti sentään hieman vaikuttavan Dugloreen. Herra Z'binden sanoi nyt:
— Käsitän, Duglore, että tuumamme teistä vielä tuntuu liian uudelta ja oudolta. Miettikää asiaa muutama päivä. Palaamme jälleen Zweibrückeniin ja toivomme silloin saavamme suostumuksenne. On melkein mahdotonta että kukaan voisi teille tarjota miellyttävämmän kodin kuin me.
Aviopari läksi pois, ja Zweibrückenin kirkkoherra koetti lempeästi taivuttaa Duglorea suostumaan tuohon ehdotukseen.
— Minun nähdäkseni, sanoi hän hellän houkutteevalla äänellä, — olisi kiitollisena tartuttava rakkaaseen käteen, jonka Jumala tueksi tarjoaa.
Mutta tyttö vaikeni itsepintaisesti, tykkänään murheensa vallassa.
Vasta kirkkoherrankin mentyä tuli tuohon puoleksi kivettyneeseen olentoon hiukan eloa, ja hänen kyyneltyneiden silmiensä katse vilkastui.
— Jost, sanoi hän väräjävin äänin, — käsitänhän minäkin että vaikka tosin mieluummin lepäisinkin vanhempiemme tykönä haudassa, meidän kumminkin on jatkaminen elämistä ja jollakin tavoin järjestettävä olosuhteemme. Mutta elkäämme erotko toisistamme tässä haikeassa surussamme, Jost! Minulla on muuan tuuma, ja minusta on kuin oma rakas isäni olisi unessa sen mieleeni johdattanut. Kertokaamme kirkkoherralle että olemme kihloissa ja pyytäkäämme että hän piakkoin vihkii meidät, vaikka olemmekin maantapaan katsoen hiukan nuorenlaiset avioliittoa solmimaan. Sitten lähdemme jälleen Selmatt'in laaksoon ja rakennamme lähelle vanhaa kotiamme niillä varoilla, jotka piirineuvosto meille antaa kertyneistä apurahoista, talon taikka vain vaatimattoman majasen kauniille päivänpaisteiselle paikalle, ja elämme rauhaisaa ja hiljaista elämää siellä vanhempiemme hautojen läheisyydessä. Bodenin laiduntahan ei enää ole, mutta kynttilämessun puolella, on vielä muutamia pieniä laidunalueita, jotka kyllä elättävät pari lehmää. Minusta tämän tuuman toteutuminen olisi parasta mitä voisimme toivoa.