— Olette varmaankin Jost Wildi Selmatt'ista, sanoi hän, — seuratkaa minua!
Seuraavana hetkenä seisoin jo vanhoilla kuvilla ja akkunamaalauksilla koristetussa huoneessa piirikunnanesimiehen edessä.
— Terve tultua, herra Wildi!
Matalalla mutta soinnukkaalla äänellä lausui tuon kookas, roteva vanha herra, joka minusta muistutti koulumestari Kasperin kuvaamista sotasankareista. Ei ihme että hän oli piirikuntamme johtomies! Luoden minuun tarmokkaan, levollisen katseensa hän silmäili minua kiireestä kantapäähän, hyväntahtoinen ilme kasvoillaan. — Vuoristomme kasvattamaa lujaa ainesta! hymyili hän herttaisesti.
Maailman tapoihin tottumaton kun olin, olin varsin ihmeissäni nähdessäni miehen, jonka koko olento minussa herätti mitä hartainta kunnioitusta, puhuvan ja esiintyvän noin tuttavallisesti.
— Minulle tuottaa tyydytystä, sanoi hän arvokkaan sydämellisesti, — että saan toivehikkaalle selmattilaiselle nuorukaiselle lausua ilmi syvän surun, jota minun, kuten kaikkein kansalaistemme mielessä on herättänyt noiden kunnon vuoristolaisten turma!
Ja huomaamattani hän sai minut johdetuksi keskusteluun vuoren suistumasta ja aikaisemmista elämänvaiheistani. Tuon tuostakin hän nyökäytti päätään ja lopuksi hän kysyi:
— Lienettehän kuullut puhuttavan muinoisesta selmattilaisesta, herra
Hannu Konrad Balmerista? Tässä on häneltä kirje, joka koskee teitä!
Hän ojensi minulle kirjeen. Mutta huomatessaan etten oikein saanut selkoa tuosta epäselvästä käsialasta hän otti sen takaisin ja sanoi:
— Luen sen teille! »Rakas ystävä!» kirjoittaa herra Balmer minulle. »Vihdoinkin olen saanut lähempiä tietoja Selmatt'in perikadosta. Sanoista ei ole apua, vaan tarvitaan tositointa! Eloon jääneille tarjoan niin suuren lainan, kuin katsot suotavaksi. Tuota haudasta esiinkaivettua Jost Wildiä kohtaan tunnen myötätuntoa. Koulumestari Imobersteg ylisti viimetalvisissa kirjeissään pilviin saakka hänen luonnonlahjojaan. Kutsuhan hänet koetteeksi luoksesi. Jos hän miellyttää sinua, niin sano hänelle, että ottaisin hänet kernaasti luokseni Hampuriin, tehdäkseni hänen tulevaisuutensa hyväksi mitä vain voin. Jos hän suostuu tulemaan, teen hänestä miehen, joka tuottaa kotiseudullemme kunniaa.» Vakavasti jatkoi piirikunnanesimies: