Silloin syöksähti sinne kirjuri Andreesen, kaipeana ja mielenliikutuksen vallassa.
— Herra Balmer kutsuu herra Wildiä heti luokseen, äännähti hän.
Hämmästyen ajattelin heti: »Oliko ilmaretkeilyni sittenkin tyhmä teko?!»
Tullessani tuohon vihreään huoneeseen, johon liikkeen johto oli keskittynyt, näin kirjoituspöydällä sanomalehden levällään »Hänen Mahtavuutensa» edessä. Suupielet alasvedettyinä, vihan vimma kasvoillaan hän loi minuun mulkoilevin silmin syrjäkatseen. Ottaen tuikealla liikkeellä punaisen kynän, hän merkitsi lehdestä erään kohdan paksulla viivalla ja ojensi lehden minulle.
Lukekaa! tiuskaisi hän, vaivoin hilliten itseään.
Minä luin:
»Kapteeni Sommerfeld, joka on muutamia kertoja kuljettanut ilmapallonsa 'Saturnuksen' kaupunkimme ylitse ainoastaan apulaisensa seuraamana, sai eilen ensimäiset kaksi matkailijaa mukaansa. Nuo ensimäiset ilmaretkeilijät Hampurin asujaimistosta olivat herra Jost Wildi, tunnetun kauppahuoneemme Hannu Konrad Balmerin virkailija, ja hänen toverinsa, nuori naishenkilö, jonka nimeä meidän valitettavasti ei onnistunut saada tietää. Komea matkailijatar, levollisen rohkeutensa mukaan päättäen amerikkalainen independent girl — — —»
Kirjaimet alkoivat pyöriä silmissäni. Kauhistuneena laskin sanomalehden kädestäni. Yritin puhua, mutta herra Balmer pakotti nopealla, tuikealla liikkeellä minut ääntymään.
— Pitäkää suunne kiinni! ärjäisi hän, osoitellen sanomalehteä ojennetulla etusormellaan, ikäänkuin haluten lävistää sen. Päästyään vaivoin henkeen, puhua jymisytti hän yhä vahvenevalla äänellä:
— Mitä? Minun liikkeeni virkailijat tekevät ilmapallomatkoja? Mahtanee olla sievoinen huijaamisliike, kun sitä hoitavat ilmapurjehtijat! Hyvät ystäväni saavat nauraa aika makeasti. Kuulen korvissani heidän naurunsa! Ei, ei, te nulikka, te… te… Minun liikkeeni virkailijat eivät tee ilmapalloretkiä. — Amerikkalainen independent girl! Te tuotatte minulle todellakin iloa, herra Wildi!