Mutta hän loi minuun kumminkin toiveikkaan ja rukoilevan katseen.
— Kiitän teitä, neiti Dare, mutta se ei todellakaan käy päinsä, vastasin minä aivan empimättä, tyynesti ja varmasti. — Tehkää tuo matka ilman minua. Pidän Sommerfeldiä luotettavimpana ilmapurjehtijana, mitä olla voi.
Hän nyrpisti huulensa kokoon viehättäväksi supukaksi, mietti sitten vähän ja lausui hymyillen:
— Ei, en minä lähde Sommerfeldin kanssa kahden. Ainoastaan teidän seurassanne olisi minulla kylliksi rohkeutta siihen. Jos näkisin teidät rinnallani, voittaisin pelkuruuden, joka piilee mielessäni kaiken kauneuden ja suurenmoisuuden kaihoamisen rinnalla.
Hän nousi paikaltaan.
—- Saatatteko minua vielä vähän matkaa? kysyi hän.
Aloimme kulkea Sisä-Alsterille päin.
— Miksi te pysytte tuon kauppahuoneen palveluksessa, vaikka teille suodaan niin vähän vapautta, herra Wildi? alkoi hän jälleen puhua.
Hämmästyksissäni tuosta lapsellisesta kysymyksestä vaikenin tuokion.
Viehkeä puna kohosi hänen poskilleen ja hän lausui: