— Ette usko, herra Wildi, sanoi hän, — kuinka onneton tyttönen minä olin seitsentoistavuotiaana. Ikäänkuin vanhempani olisivat aavistaneet etteivät enää eläisi kauan, he tekivät parastansa saadaksensa minut naitetuksi jollekin korkeasukuiselle miehelle. Kahdesti olin jo menemäisilläni kihloihin. Mutta oikullinen itsepintaisuus — jossa sentään oli järkeäkin — saattoi minut kumminkin aina lopuksi panemaan vastaan. Nuo nuoret miehet kohtelivat minua kuin tyhmyriä, joka ei lainkaan voi arvostella mikä on totta, mikä ei. Että minulla voisi olla keskinäistä ymmärtämistä kaipaava herkkä mieli, sitä he eivät ollenkaan tulleet ajatelleiksi. Niin kävin kihlauksen ja avioliiton suhteen varsin epäluuloiseksi. Ne tuntuvat minusta olevan kuin punaposkinen omena, jota puraistessaan saa suuhunsa madon. Niiden suo kernaasti maittavan muille, — mutta itse niitä ei halua!
Ja hän nauroi taas vallattomasti.
— Odottakaapa vain, kun oikea tulee! vastasin minä, yhtyen hänen nauruunsa.
Nyt hän punastui pahanpäiväisesti, ja hetken aikaa olimme molemmat vaiti. Big ponnisteli keksiäkseen jotakin, joka saattaisi meidät tuolta vaaralliselta alalta ja pyysi:
— Herra Wildi, kertokaahan minulle jotakin morsiamestanne. Olen kovin utelias tietämään millainen teidän mielenne mukainen tyttö oikein on. Onko morsiamenne kaunis?
Istuimme pöyheällä kanervapatjalla mäntymetsikön reunassa ulkopuolella kaupunkia, joka kaukana hohteli punaisena, harmaana, sinisenä, ja oloonsa tyytyväisenä. Big silmäili minua uteliaana odotellen vastausta kysymykseensä.
Mitä liikutti Duglore, vaatimaton vuorikukkanen, häntä, komeudessa kasvanutta hienon maailman lapsosta? Mutta kun hänen sinisilmänsä itsepintaisesti minua tarkastivat, vastasin lopuksi väkinäisesti:
— En tiedä olisiko morsiameni kaupunkilaisen silmin katsoessa niin viehättävä kuin hän minusta oli kotilaaksossa eläessäni. Silloin hän oli minusta sanomattoman suloinen. Hän soitti meidän nyt hävitetyn kylämme kirkossa sunnuntaisin urkuja. Mielenhurskaus kirkasti silloin hänen kasvonsa, ja hän oli minusta aina kuin hyvä enkeli, joka suo rauhaa ja iloa ihmislapsille.
Big tuijotti eteensä ajatuksiinsa vaipuneena. Sitten hän kysyi:
— Pidättekö te hurskaista naisista?