Laula lemmen tuskiasi
Kärsien kuin kyyhkynen,
Mutta jatka lentoasi
Kotkan lailla korkeellen!
NIIN MIETTI.
Niin näyttää, ett'et lemmi laulajaa,
Vaikk' kanneltaan hän sulle soinnuttaa.
Sä mietit, ett' on hänen laulunsa
Vaan ilmalinna, kukkamaailma,
Jok' usvan lailla tuulen tullen haihtuu,
Elämän halloiss' itkuvirteen vaihtuu
Ja laulaja jää kalliolle
Autiolle.
Niin mieti! Mutta laulunhenki luo
Taas uudet linnat, kukkamaailmat,
Sydänten kurjain, onnetonten suo
Se maassa maistaa toivon taivahat.
Jos ryysyissäkin hyljättynä kuljen,
Poveeni aarteen kallihimman suljen,
Ikuisen lemmen synnyinmaalle
Muistokkaalle.
RUNOTTARELLENI.
Runotar, oi ethän päästä
Mua luotasi,
Vaikka toinen tyttö kiehtoo
Usein mieleni.
Kutsutko mun tähtiyöhön
Aattehia etsimään?
Yö on Lyylin tumma tukka,
Tähdet tuikkaa silmistään.
Lahjoittaako tahdot mulle
Aamu-auringon?
Lyylin kauneus ja katse
Suloisempi on.
Rinnoilleni kantaisitko
Kukkatarhat keväiset?
Kukat Eedenin ei oisi
Impyeni vertaiset.
Vaiko viet mun syys-yön hallan
Usvaan synkeään?
Oi, sen tunnen—epäillessä
Hänen lempeään:
Liehun, liikun levotonna
Niinkuin tuuli lehdossa,
Etsin, Runotar, sun luonas
Taasen tyyntä, lepoa.
KUVAIN PALVELUS.
Lie synninteko onnetoin
Tuo kuvain palvelus:
Ma Luojan kuvaa jumaloin,
Siit' uhkaa kadotus.
Ma uskoin: tuoss' on kaikki maan
Ja taivaan kauneus;
Hän jalon, armahan on vaan
Ihana asumus.
Ja sydämeni pyhimpään
Jo kuvan ylensin,
Luo alttarin, ja edessään,
Kuin pappi, suitsutin.