Verenjano, ahneus vallan,
sorranta heikomman —
Sitähän laatua sairas
villi on Afrikan.
Hulluinhuoneessa valvoo
eläimen kiihkot vaan,
Jollei jo voimien lähde
ehtynyt juostessaan.
Raakuus, hulluuden kaaos,
vielä on valloillaan;
Viljelty mieli, oi milloin
tahtona ohjaat maan?
Pahuuden paisumus silloin
tulvana juoksis pois,
Kuka vain mielensairaat
terveiksi tehdä vois.
4/1
MIELEN MATO.
Oli ystävä mulla terve,
Oli muinen hän mielevä;
Kuin hyvän vuoden sato,
Niin auli, lempeä.
Nyt raukka on mielisairas,
Eksynyt suunniltaan,
Ja ymmärryksen kato
Vei sydämenkin maan.
Nyt ylpeä hän on, karsas,
Kateinen kaikillen;
Pää harva heinälato
Ja sydän hallainen.
Olen verrannut häntä muihin,
Viisaihin muodoltaan,
Niin sama mielen mato
On heilläkin vaivanaan.