Tunsi, etsi oikeuttaan,
Suurempata soihtua.
Noustiin opinkukkuloille,
Huudettihin: "Tietoa!"
Vihdoin tiedon teljet särkyi,
Valo vyöryi virtanaan,
Pyrki päästä joka laaksoon —
Siellä täällä torjutaan!
Valo nosti puoltajoikseen
Pojat päivärintaiset,
Alkoi Suomen kevätkesä,
Kuohui kaikki sydämmet.
Naiset nousivat kuin miehet,
Valo, valo huulillaan.
Sydänmaankin syvät joukot
Läksi valon noudantaan.
Läksivät kuin paimenetkin
Muinen valon kehdollen,
Sieltä kantoi kallihinta
Kotihinsa jokainen.
Hengen hedelmät ne nousi,
Nousevat nyt yhtenään:
Valon, vapauden joukko
Nuorisossa näytetään.
Aika huutaa: Päästäkäätte
Valo kaiken kansan luo!
Valtava kuin kevätvalo,
Joka uudistusta tuo.
III.
Pois raunioilta laulamasta
Ja jumaloimast' entis-aikaa!
Kun vanhain kunto johtaa lasta,
Niin uudet laulut suusta raikaa.
Apina luotiin matkijaksi,
Mut ihminen ain' uutta luomaan:
Meit' etehen vie jalkaa kaksi,
Ain' uutta työtä valmiit tuomaan.