AINO.
Veljeni sotatoveri.
VÄINÖ.
Tuliko sodan varalta,
Vaiko naisten vartiaksi?
AINO.
Tuli tuojaksi verojen,
Kevätjuhlan juoksijaksi.
VÄINÖ (päästäen Ainon).
Mene sitten! Leiki, tanssi! —
Itsekseen.
Jollet veis sydäntä multa.
Heikonsitko miehen mielen.
Jääpi erikseen miettimään; yhtyy sittemmin
keskusteluun Tainan kanssa.
AINO (Kirrille).
Miksi noin pahalla päällä?
Mikä mieltäs painostavi?
KIRRI (nureasti).
Joko nyt leikkisi lopetit?
Istuit kuin ilokivellä
Mokoman ukon sylissä,
Vihollisen polven päällä,
Veron kiskojan katalan!
AINO.
Istuin syyttömän sylissä
Luvalla oman emoni.
Enkö muusta kuulla saisi
Kuin susista, karhuistasi
Tai sodista, tappeluista?
Sinä et leiki arvoitusta,
Et satuja, et runoja.
Lausut: lapsi leikkiköön.
Anna ollakseni lapsi! —
Kysyn joskus veikoltani
Laulun syntyjä syviä.
Tylysti hän lausahtavi:
Lyhyt on mieli tyttölapsen,
Et voi syntyjä tajuta!
Toisin on tämän urohon:
Suopi kuulla lapsienkin,
Ikä-ihmisten tajuta.
KIRRI.
Minun on pojan poloisen
Sydän syttä, pää savea,
Kuullessani Joukon siskon
Sotamieltä soimaavan.
Sota on surma sortajalle,
Se minun valani vahva!
TAINA.
Suotta haastat sortajasta!
Sortaisiko laulun mahti!
Villit vaan sana sitovi,
Hurskahat vapauttavi,
Suopi hyötyä hyvien. —
Kateus on kadottajamme,
Viha, vaino sortajamme.
Toki ei tultu nyt sotahan,
Tultihin ilonpitohon.