AINO (juosten veljensä luo).
Jouko, viljon veljyeni!
Tulitkin kevätkisoihin.
NUORI JOUKO (jurona).
Tulin, sisko, turvaksesi.
Voi siskoni, voi emoni!
TAINA (läheten Joukoa).
Ei ole syytä voivotella.
Enemp' on ilohon syytä.
AINO.
Miksi näytät noin tylyltä?
Toitko myrskyn tullessasi?
On kevät, olethan nuori.
Miksi et iloita voisi?
Tunnetko tuon vienon tuoksun,
Jota tuuli lennättävi?
Se on kukkien rukous,
Että ei vihuri veisi
Luonnolta kevätiloja —
Minunkin rukoukseni.
NUORI JOUKO.
Olet lapsi neuvojaksi.
Anna huolia urosten.
Alkaa käen yhtäjaksoinen kukunta.
Väinö sekä kansa paljastavat päänsä.
AINO.
Veljyt, kuulehan käkeä!
VÄINÖ.
Kukkuos, kevätkäkeni,
Öin, päivin, illoin ja aamuin
Ihaniksi ilmojamme,
Mieluisiksi metsiämme,
Rahaisiksi rantojamme,
Viljaisiksi vainiomme!
Kukkuos vihaiset mielet
Rakkahiksi, rauhaisiksi
Suomen suurelle suvulle!
Kaikki kattavat jälleen päänsä.
NUORI JOUKO (astuu röyhkeästi Väinön eteen).
Terve, vanha Väinö! — Tässä
Näet nuoren Joukourhon!