NUORI JOUKO.
Tappelimme
Niinkuin metsot soitimella
Tärähteli hiekkatanner. —
Sinne se kupertui kurja.
TAINA.
Kuka nyt kupertui? lausu!
NUORI JOUKO.
Ensin hän yleni maasta,
Kuusen alta kurkkuhuni,
Siitä kasvoille kapusi, —
Silloinpa sipaisin miestä
Kupehilta luisin kourin.
Nostin, käänsin keikahutin,
Että tallukset livahti,
Maahan paiskasin — parahti. —
Liekö jäänyt heikko henki.
Täss' on Jouko — siellä Kirri.
AINO.
Murhasitko —?!
TAINA.
Ja sit' itket?
NUORI JOUKO.
Tuot' en itke, muuta itken,
Surujani suurempia.
AINO.
Murhasitko, julma Jouko?
Teitkö vielä julmempia!
TAINA.
Tapoitko Suvannon urhon?
NUORI JOUKO.
Tein vielä tukalampata.
AINO.
Kerro, kurja!