TAINA.
Haasta, haasta!
VANHA JOUKO.
Ei sovi tyrskiä miehen.
Haastele sulalla suulla!
NUORI JOUKO.
Sääli on sinua, sisko.
AINO (tyrmistyneenä).
Kerro kaikki!
NUORI JOUKO.
Kertoisinko
Kestäisitkö?
AINO.
Tuota lausut!
Muistatko tarusta kissan?
Hiirtä purren se murisi.
Kysyi: "Kestätkö enempi?" —
"Kestän kuolla", hiiskui hiiri.
Sinäkin puret minua,
Kysyt sitten.
NUORI JOUKO.
Sisko rukka.
Oli se kamala laulukiista:
Kuin olis koskea kaksi
Vaahdonnehet vastatusten.
Minä kun päästelin sanoja,
Hyppi hongatkin ilosta,
Suossa sammalkin sakosi
Muuramiksi, maaramiksi. —
Mutta kun veteli Väinö,
Hongat sortuivat surusta,
Marjat vaihtuivat muraksi, —
Sorruinpa minäkin sorja
Pahan vallan vainotessa
Suun tasalta suomutahan.
Sielt' en päässyt päivilleni,
Vaikka tarjosin tuhatta,
Sen hyviä, tuon paraita,
Ennenkuin lupasin — — Aino!
Purskahtaa itkuun.
Se särkee sisuksiani.
AINO.
Aavistan pahan sanoman.
NUORI JOUKO (yhä tyrskien).
Ennenkuin — —
TAINA.
lupasit lahjan.