Lähtevät. Untamo vilkaisee pelokkaasti taakseen.
KULLERVO (yksin).
Taaksensa katala katsoi!
Jospa tuosta tuiman raudan
Syöksisin sydämmehesi!
Nuo mitä tahtovat minusta?
Aikovatko pehmitellä
Tyynyksi teräsmurua,
Tehdä villaksi kiveä.
Oman hautomansa haukan
Äkkikeinoilla kyhätä
Pääskyseksikö pyhäksi?
Siihen heillä ei sydäntä.
Kylm' on köyhälle pohatta.
Miekka mulle on sukua.
Tempaa pajan seinältä miekan.
Terve, oi teräs, ihana!
Sinusta toverin toivon
Oivallisen, uskollisen.
Muut minulle yrmikööt,
Sin' olet urhon tuima turva
Pulmassa pahimmassakin. —
Mutta miekkakin on vieras!
Sepon säilä, työ omani!
Mitä on omaista mulla?
Hikihelmet, kyynelkaste,
Ison veitsi — ne omia.
Jätänkö nämä isännät,
Kalevalan valtamiehet?
Teräskultani korea,
Tule kanssani kululle!
Lähdenpä omille teille,
Karkuteille — — —
ANJA tulee hyräellen.
Sepon sisko tuolta käypi,
Anja tyttönen ihana!
Hänet ryöstäisinkö? — sitten
Salolle keralla saalis!
Muut minulta kaikki ryösti,
Minä muilta kaikki ryöstän. —
Terve, Anja!
ANJA.
Terve, terve!
KULLERVO.
Mistä matka?
ANJA (valittaen).
Pyykin luota.
Pesut rannalle levitin,
Niin rävähti rinnastani
Emolta peritty solki,
Isoni oma tekemä —
Palin pois putosi siitä.
Missä seppo veljyeni?
KULLERVO.
Etkö solkea minulle
Uskaltaisi —?
ANJA.
Rikkoisitpa
Sen piloille — sit' en soisi.
Pyhä on rakasten muisto.
KULLERVO.
Niin, pyhä rakasten muisto. —
En riko, somaksi laitan,
Solen kiillotan, silitän.
Sinäkin minua aina
Kohtelet kuin vertojasi,
Et kuin ylpeä kälysi:
Halveksien, ynseästi. —
Hän ei aavista minussa
Muuta kuin matalan orjan! —
Monesti sinua säälin,
Pyykit kun peset hänelle,
Ruokit, hoitelet eläimet,
Illoin valvot viimeiseksi,
Kehrävartta keikutellen,
Taas ensiksi aamuin nouset,
Et sulosanoja kuule,
Aina tok' iloisna laulat.
ANJA.
Miks' en voisikin iloita?
Nuor' olen, verevä, raitis
Kuin kevät, kuin aamukaste.
Minkä teenkin, teen vapaasti,
Kun rakastan veljeäni,
Aimo miestä — eikö totta?
KULLERVO.
Niin veljesi. Mut kälysi
Sulle on tyly emäntä.
Hän on polvea pohatan,
Sinä työjalon sukua.
Hän on käskijä sinulle,
Sinä tottelet kuin orja.