ANJA.
Miksi tuota muistuttelet?
Työ on tervetten elämä.
KULLERVO.
Annahan minulle solki,
Niin sen laitan!
ANJA.
Mut osaatko?
KULLERVO.
Sulle kyllä.
ANJA.
Arvasinkin —
Olethan takonut miekan!
KULLERVO.
Tuossa se suloinen säilä.
Tätä tahdotko ihailla?
Tällä tahtoisin sinua
Pulapäivin puolustella.
ANJA.
Terä kirjattu somaksi — —
Miksi noin rajusti riehut,
Sit' ilmassa välkytellen?
KULLERVO.
Täm' on ukkosen tulena
Kalervon pojan kädessä.
ANJA.
Niin pelottavalta näytät!
Sinuss' on kamala kumma:
Toisin kotvin kuohahtelet,
Puhkut kuin vihainen Vuoksi,
Jok' on koskeksi kohonnut
Jylhän korven keskustassa,
Kallioitten ahdingossa,
Ilman auringon valoa —
Miks' ei mielesi valoisna
Loiskahtele, riemahtele?
KULLERVO.
Tuotako kysyt minulta! —
Päivänä pojalle paista,
Niin minut ilolle nostat.
Minäp' en sinuna täällä
Viihtyisi, en vaikka hiisi. —
Kuulehan, minull' on keino!
Eikö mielesi tekisi
Haltijaks' oman talosi?