ILMARI.
Mulle Ilvo on alati
Ollut lempeä, suloinen,
Kuin valossa kukkaniitty.
Aina toimeva, älykäs.
Jos on ankara väelle,
Se hänest' on oikeutta.
Talon hyöty on hänestä
Ylhäisintä.
ANJA.
Väärä hyöty,
Jost' on joukolle vahinko. —
Hänkö lempeä sinulle! —
Ylpeyttänsä sinussa
Rakastaa kopea Ilvo.
Etuansa, voittoansa
Hän hakenut on sinussa.
Hevostakin hyödyksensä
Taputti ajajan kämmen;
Maidon-ahnas lypsäjäkin
Hyvitteli raavastansa —
Sen verran sinua Ilvo.
ILMARI.
Lyhyt on näkösi, sisko.
Et ole arvannut etua,
Rauhan liitto kun rakentui
Pohjan ja Kalevan kesken.
Rakkaudessa molemmat
Voittavat ja antautuvat.
ANJA.
Mutta miksi hän kivellä
Kosti orjan erhetyksen?
ILMARI (huomaa Ilvon ruumiin).
Taatto auta! — Vaimoniko?!
Tuossa! — Murhattu! — Verissä!
Vaipuu ruumiin luo; Anja kauhistuen loittonee.
Täm' on Kullervon tekoa,
Kostoa kovaosaisen!
Anja, vaaditko enempi?
Itkee.
ANJA (loitompana).
Kullervon kamala kosto!
Voi sua, Kalervon poika,
Mikset murhannut minua!
Tai miksei sylisi vahva
Mua ryöstänyt iäksi?
Tuoni, nyt ota minutkin,
Paina virtasi mutahan
Toivoton, iloton impi. —
Tuossa kiiltävää terästä! —
Kullervonko puukon kärki!
Pistää sen vyötaskuunsa. Lähestyy arasti seppoa.
Veljeni, sinua säälin.
Soisin, sättisit minua.
Moittisit monipahaksi,
Kauas luotasi ajaisit —
Niin rumasti sulle haastoin.
ILMARI (ruumiin luona).
Näinkö sorruit mun suloni,
Pohjan tähti, täysi helmi,
Kalevalan kaunis toivo,
Suurten sulhojen ihanne —
Näinkö nyt manalle muutit!
Nousten seisaalleen.
Pois nyt kuokka! Tänne miehet! —
Kallis kantakaa kotihin!
1:NEN MIES (ruumiin luona). Tässä on rutosti käynyt.
2:NEN MIES (kuin edellinen). Käynyt on rutosti — käännös Tehty Ilmarin talossa.