Nostavat Ilvon kantotangoille.
ILMARI.
Suomen on sopu rikottu,
Rauha särkynyt satoisa.
Raatajat rikokselliset,
Kurjat rankaisen kovasti.
Jos ei järjestys palaja,
Niin Kalevan kaikki urhot
Nostatan sotajalalle.
Nouse viisaus vakava
Suomen joukon johtajaksi,
Niin on oikeus perivä
Maan ja rauha. — Lähtekäämme!
ANJA (vähän jälessä, tarkastaen veitsen kärkeä).
Voipihan rikotun puukon
Seppo ehjäksi takoa —
Eikö rakkaus rikottu
Taas elämän työpajassa
Soveltuisi sointuisaksi?
Seuraa toisia.
KOLMAS NÄYTÖS.
Kalervon savupirtti. Seinillä ja orsilla aseita, metsäeläinten nahkoja sekä kalastuskojeita. ARMI ottaa lapiolla uunista piiraita, joita HIEPRA asettelee lautsoille ja pöydälle. KULLERVO astuu nyrpeänä sisään ja asettaa kalakontin selästänsä seinälle.
KULLERVO.
Kalakontti tuoss' on tyhjä.
Ei enempi mulle aalto
Kuin metsä otusta anna.
Hyvästi kalavetenne!
Suotta Illi mun opasti
Kalervon kotisijoille.
Ei mun mieleni levoton
Viihdy näillä työaloilla:
Suurilla sotakedoilla
Askaroivat aatokseni.
Näitä auhtoja ahoja,
Vesien kalakutuja
Voipi viljellä Potero
Isäni Kalervon kanssa.
Suuremmat minun suruni.
Jo sinulle, äiti, kerroin,
Että tänne on tulossa
Miesparvet eri kylistä,
Sorretut, sotaiset orjat,
Päiväläiset, palkkalaiset.
Niillä korkeat kukistan,
Suurväkiset, suursukuiset;
Mutta poljetut poloiset
Nurjan painon alta nostan.
ARMI.
Siitä kerroit, poikueni.
KULLERVO.
Sen sinulle yksin lausuin.
HIEPRA (erikseen, ivallisesti).
Mitäpä sitä minulle.