ARMI.
Mutta missä on isosi?
Missä vanhin veljyesi?
Olitte kalassa kaikki.
KULLERVO.
Jäivät rannalle molemmat,
Verkkoja levittelevät,
Suutuksissa, myrryksissä,
Kun en tarponut hyvästi!
ARMI.
Etkö tarponut hyvästi?
KULLERVO.
En osannut.
ARMI.
Viel' opitkin.
Työ on neuvova tekijän. —
Kiitos pilvien pitäjän,
Ett' on Kullervo kotona,
Poikani komea, pulska!
Vaikka vartomatta saavuit,
Outona kuin kiertolainen,
Niin sydämmessäni tunne
Sinut aavisti omaksi.
Silmäsi ja suumalosi,
Kutrisi koreat poimut
Sitten tuntoni tukivat.
Nyt sukumme suurin toivo
On kotona: — haava suurin
Sydämmessäni parani.
Mut kipua toista tunnen:
Siskosi, suloinen Terhi,
Hän hävisi, missä liekkin,
Taisi eksyä iäksi.
KULLERVO.
Minullako toinen sisko,
Tuota tyttöä parempi?
Kouristaa käsivarresta Hiepraa, joka parahtaa ja väistyy.
HIEPRA.
Kovin on kehnoja tapoja
Tuolla Kullervolla, äiti.
Sanot veljekseni — ennen
Sotapässiksi sanoisin.
Käypi kuin peto käsiksi,
Näpistellen, kouristellen,
ARMI.
Leikistä valitat, Hiepra.
Puita uunihin aseta,
Tulta laita!
Hiepra tottelee.